|
Post by Vuonis on Jul 15, 2011 12:33:00 GMT 3
|
|
|
Post by Vuonis on Aug 1, 2011 13:04:28 GMT 3
Onneksi olkoon Gjoleena! -Onneks olkoo Gjoleena,sait oman hoitajan!onnittelin tammaa. Silittelin tamman koveraa päätä ja napsautin riimun narun riimuun. -Noni,nyt mennää radalle!sanoin topakammin ja talutin laukkapollen käytävälle.Hoitajasta olisi apua Gjoleenan hoidossa,se nopeuttaisi aamuntoimia ja ylimääräinen jockey ei ole ikinä pahitteeksi.Harjasin tamman ja nostin sen selkään kevyen laukkasatulan.Gjoleena otti kuolaimetkin suuhunsa hyvin. -Saat mennä sitten Empun kanssa maastoon,tänään mennään radalle. Lähdin taluttamaan tammaa radalle.Nousin tamman selkään ja säädin jalustin hihnat ja satulavyön.Annoin pohkeita,ja Gjoleena alkoi tapansa mukaisesti tanssahdella ja vikuroimaan.Hellien pidätteiden ja jämäkän olemuksen avulla tamma lopetti temppuilun ja keskittyi todelliseen työhönsä.Lämmiteltyäni radan reunalla käänsin Gjoleenan radan sisäreunaan.Päätin tehdä laukka spurtin,1000m mittaisen sellaisen.Annoin tammalle laukka-avut tolpan kohdalla,ja Gjoleena lähtikin juoksemaan mielellään. Kun harjoitus oli tehty ja tamma jäähdytelty,hoidin sen ja lähdin juomaan kotiin kupposen kahvia. 1HM
|
|
|
Post by emppu on Aug 1, 2011 16:20:37 GMT 3
Hei Gjoleena! Kaikki oli upeaa! Pihapiiri oli mahtava ja laitumilla kirmasi neljä innokasta tammaa. Astuin laukka hevosten talliin. - Bailey´s Gjoleena "Gjoleena", maistelin nimeä löydettyäni hoitsuni karsinan. Tartuin riimun-naruun ja kävelin laitumelle päin.
- Gjoleena! huutelin ujosti laitumen portilla. Hevoset rymistivät ihmetellen paikalle. Katselin niitä miettivästi. Tuo! Tuossa seisoi Gjoleena. Nappasin narun kiinni riimuun ja lähdin laitumelta. Hevoset katsoivat peräämme. Iso tamma nuuhki innokaasti paitaani. Olin tottunut shettiksiin ja nyt talutin yli 160 senttistä tammaa!
Etsin käsiini tamman harjat ja rupesin harjaamaan tammaa. Tuskin ylsin sen selkään! - Pikku Leena..... lepertelin sille. - Titenkin! huudahdin. - Kutsun sinua Leenaksi! Gjoleena katseli minua. - Haluatko maastoon? kysyin kun toin satulan ja suitset paikalle. Gjoleena luimisti, mutta minä laskin satulan selkään. Kiristin vyön ja suitsin. - Mennään! rohkaisin tammaa.
- Hei Emppu! Vuonis tuli pihalla vastaan. - Meetkö maastoon? - Yes! vastasin. Hain jakkaran ja Vuonis jäi katselemaan yrityksiäni nousta selkään. Ekalla yrityksellä Gjoleena pakitti juuri kun sain jalkani jalustimeen ja minä mätkähdin takapuolelleni maahan. Tokalla kerralla Vuonis piteli kiinni ja minä pääsin selkään. Pidensin jalustimia hiukan ja kiristin vyön.
Leeenani steppaili paikallaan. Annoin sille ohjaa ja se rauhoittui. Kävelin hetken hiekka tietä jonka jälkeen ohjasin sen metsään. Ylämäki, alamäki. Mäkiä tuli vastaan todella monta! Metsä jatkui silmän kantamattomiin. Metsätie! Edessä aukeni kapeahko tie. Keräsin ohjat. - Laukkaa..... Gjoleena kiisi. Se laukkasi pitkälle ja lujaa. Otin käyntiin. Edessämme oli tie. Tavallinen tie! Kuljin sitä pitkin noin kilometrin. Mitä ihmettä! Edessäni aukeni Plezier kaikkine rakennuksineen!
- Siellähän sinä! Vuonis hihkaisi. -Olitte maastossa puolitoista tuntia! - Puolitoista tunti? ihmettelin. Hyppäsin alas selästä. Gjoleena steppaili minun nostaessa jalustimia. Löysäsin vyötä. Tamma seurasi minua luimistellen talliin. Riisuin ja harjasin sen. Päästin Gjoleenan laitumelle ja lähdin kotiin. - Yhteisen sävelen löytämisestä voi tulla vaikeaa! totesi. Tällänen hoito tarina..... Emppu ja uutta hoitajaa kummasteleva Gjoleena 1.8.2011 1HM Kiitos ekasta tarinastasi!Milloinkohan Leena olisi valmis Maideniin?(ekoihin kisoihinsa) Vuonis// Kun olen suorittanut lisenssini! Emppu//Katon millon järjestetään Maiden-lähtö,ja sie pääset sitten jockeyksi!;)9e
|
|
|
Post by emppu on Aug 2, 2011 14:20:06 GMT 3
Radalle Gjoleena! Jälleen ihana Plezier seisoi edessäni. Menin laukkatalliin. Otin riimun-narun ja lähdin laitumille. Leena kirmasi onnelisena laitumella muiden kanssa. Kävelin portille huutelemaan, mutta tällä kertaa ne eivät päästäneet minua helpolla. Kävelin pellolle niiden perään, mutta sainkin kävellä toiseen päähän asti ennen kuin hevoset pysähtyivät. Otin Leenan kiinni muiden jatkaessaan kirmaamista. Mutta voih! Nyt Bailey´s Gjoleena ei liikahtanutkaan. Lopulta näpäytin riimun-narulla lapaan vihdoin se lähti liikkeelle!
Tallissa harjasin sen huolella. Leena nautti harjaamisesta. Kaviot katsoin kahteen kertaan. Hain varusteet. Nostin satulan selkään ja suitsin tamman. Olin taluttamassa Leenaa radalle kun satula keikahti. Korjasin satulan takaisin paikalleen ja lähdin.
Nousin selkään. Jalustimia sai säätää reilusti sillä olin ollut eilen maastossa ja olin muutenkin lyhyt. Kiristin vyön ja rupesin verkkaamaan. Ympyrä, voltti. Pyöräytettyäni pari verkka ympyrää lähdin radalle. Miten minun kävisi? - Mentiin! annoin pohkeet tammalle. Pienen tanssahtelun jälkeen se lähti laukkaamaan hurjaa vauhtia! Kaiken lisäksi vauhti kiihtyi ja kiihtyi! Tuskin eteeni näin! Silloin ohitimme radan puolivälin. Hidastin. Kävelytin Leenaa vielä hetken ennen kuin vein sen talliin.
Taputin tammaa kun se pinkki loimipäällä ravasi laitumelle. Kaverit ottivat sen vastaan hirnuen. Katselin portilta vielä pitkään hevosia. kun tein lähtöä Gjoleena laukkasi loimi hulmuten luokseni ja minä annoin sille pusun otsalle. - Heippa Bailey´s Gjoleena, huokasin lähtiessäni. Emppu ja upea Bailey´s Gjoleena 2.8.2011 2HM Ps. Minkä värinen Leena on? Onko sillä merkkejä? Kattos jos piirrän kuvan... Emppu// Gjoleena on ruunikko,päässä kuonopilkku ja tähti.Järjestän täällä Plezierissä Maiden Tuesdayn,joten jos osallistuisit Leenalla ja Serendillä?Lisää yksityisellä!5e
|
|
|
Post by emppu on Aug 3, 2011 10:13:42 GMT 3
Lujaa! Tää voi nyt olla vaikka mun lisenssi tarina... Seisoin bussi pysäkillä. Minun pitäisi odottaa vielä vartti! Olin myöhästynyt ekasta bussista ja nyt jouduin odottamaan puoli tuntia! - Vielä 10 minuuttia, huokasin itsekseni. Lopulta bussi tuli! Juoksin bussiin. Voi ei! Vanha mummo laskeutui bussista hiiitaaasti! Vasta viiden minuutin kuluttua auto nytkähti liikkeelle! Harmillista oli myös se että pysäkki joka oli lähimpänä Plezieriä oli kuitenkin kilometrin päässä tallista! laskeuduin pysäkille ja lähdin juoksemaan niin lujaa kuin jaksoin. Koska kuntoni ei ollut terästä olin aivan poikki saavuttuani tallille!
- Vihdoin! huokasin. Kävelen toimistoon lepäämään. - Herranen aika! huudahdan. Toimisto on mahtava hieno huone joka on koristeltu kuvin ja ruusukkein. Vuonis istuu puhelimessa. Istun hitaasti lähimmälle tuolille. Vilkaisen kelloa. - Voi vitsi! minulta pääsee. - Oletko jo hoitanut Leenan? puhelun lopettanut Vuonis kysyy. - No en! vastaan kiukkuisena. - Mitä? Kello on jo 12 ja sinä et ole edes nähnyt Leenaa! Vuonis tokaisee. - Olen pahoillani, mutta bussi... Äh ei mitään! tokaisen vastaan ja häivyn.
- Leena! Tänne! huutelen kiukkuisesti. Kaikki on mennyt pieleen. Vielä pitäisi se lisenssikin suorittaa... Talutan Leenan karsinaan. Alan sukia nopein vedoin, mutta pian harjani hidastaa. - Anteeksi kulta... sipisen Leenan korvaan. - Ei se ole sinun vikasi.... Nostan satulan selkään ja sujautan suitset päähän. - Tule! Jos onnistun olen jockey!
- Vihdoin! Vuonis toteaa kun ratsastan radalle. - Oletko verrytellyt? - Olen! - Tuolta laukka ja 1000m saat laukata! - Ok! Nostan laukan Vuoniksen määräämästä kohdasta. Annan Leenalle vauhti pohkeita ja päästelemme niin lujaa kuin jaloista pääsemme! Leena pyörittää laukkaa reippaasti. Ja nyt! Hidastan Leenan. - Tulokset kuulet myöhemmin! Vuonis huikkaa ja häipyy.
Harjailen Leenaa tyytyväisenä. Jos hyvin kävi olen jockey! Päästän Leenan laitumelle. - Moikka Leena! huikkaan ja kiiruhdan kohti pysäkkiä. Vihdoinkin ajoissa hihitän kun istun bussiin. Emppu ja IHANA Leena 4.8.2011 Lisenssi 3HM Onneks olkoon!Olet nyt jockey ja kisaat Serendillä ja Leenalla heidän ekoissa kisoissaan,ja ne onkii siunkin ekat kisat!Onneks olkoon!! 10e ;D
|
|
|
Post by emppu on Sept 12, 2011 17:51:03 GMT 3
Mennään metsään! Olin aivan sekaisin. Kokeita rupesi tulemaan enemmän ja enemmän. Kun ei ollut koulussa piti lukea milloin äidinkieltä milloin historiaa. Että tämä oli kauheaa! Mutta jos kävisin moikkaamassa Leenaa? Jeps! Nyt lähdetään Plezieriin! Kävelin onnellisena pakkaamaan talli kamppeita. Reppu täyttyi. Päätin ottaa mukaan ratsastushousut koska en viitsinyt laukata tänään radalla, kypärän, eväät, pari omenaa Leenalle ja kännykän. Vilkaisin kelloani. Pian bussi tulisi. Heitin repun selkääni ja lähdin juoksemaan kohti pysäkkiä.
Istahdin bussiin. Kyllä. Olin jättänyt keittiön pöydälle lapun jossa luki: Äiti! Tulen illalla kotiin. Menen tallille Leenaa tapaamaan. Minä TULEN kyllä ajoissa kotiin. Joten älä huolestu! Otin leipää ja mehua evääksi. Ja vien Leenallekkin pari omppua että sori! Terveisin Emppu. Bussi ajoi eteen päin. Bussi pysähtyi jälleen kerran! Mutta nyt huomasin bussiin kävelevän luokka kaverini Jasminin. - Emppu! Minne matka? Kouluunko??? Miksi reppu? Jasmin istahti luokseni. - Kasvain Jasmin! Tallille menen en kouluun. Repussa on tavarani joita tarvitsen, vastasin tumma hiuksiselle kuvan kauniille ystävälleni. - Aivan! Sinähän aina höpötätkin pelkästään niistä makkaroista, Jasmin letkautti. - Ne ovat hevosia eivät makkaroita! kivahdin. Jasmin kyllä tiesi että hevoset olivat arkuuteni. - Ok ja sori... Mut eikös tää oo Plezierin pysäkki? Jasmin huomautti. - Joo! Heippa, moikka ja kiitos! huudahdin ja ryntäsin pysäkille.
Kävelin Plezierin laukkahevosten talliin. Tänään hevoset olivat sisällä saapuessani. Laukkahevoset katsoivat minua uljaasti. - Bailey´s Gjoleena... Leena oletko täällä? kyselin kävellessäni käytävää. - Onhan se! kuului Mega Mollyn karsinasta. - Mollyllä on Vuoniksen ääni tai sitten Vuonis YRITTÄÄ hoitaa Mollyä! naurahdin. - Toka oikein! Vuonis naurahti kävellessään ulos luimivan Mollyn karsinasta. - Tamma meni ja näykkäs mua! hän parahti peppuaan pidellen. - Voi pikku Vuonista, naurahdin. - Hah hauskaa, Vuonis manaili takaisin. Hitaasti kävelin Leenan karsinalle. Kaivoin omput esiin. Gjoleenan iso kupera pää työntyi heti kalterin välistä nuuhkimaan ja katsomaan kuinka minä avasin sen oven (tai katsomaan kuinka hyvän näköinen omppu oli). Avasin oven ja annoin ompun Leenalle.
Kaivoin harjat esiin. Rupesin sukimaan reippaasti. Pöly lensi ilmaan joka sukauksella. Karva ei kiiltänyt samoin kuin kesällä. Tartuin kumisukaan ja pölyharjaan. Pyöräytin kumisualla ja vetäisin pölyharjalla. Pyöräytys, sukaus, pyöräytys, sukaus ja pyöräytys. Lopulta kyllästyin. Käsiin rupesi jo ottamaan harjaaminen. Vilahdin ulos karsinasta. Kävelin hakemaan sientä. Löysin sienen ja kastelin sen vedessä. Puristin sienen kuivaksi. Kirkkaan punaisesta sienestä tippui vettä koko ajan. Puristettuani sienen palasin karsinan luo. Kevyin vedoin vetäisin sienellä Leenan läpi. Enää tamma ei pölynnyt. Seuraava huoleni oli kaviot. Neiti Bailey ei suostunut kavioiden puhdistukseen. Vasta 5 minuuttia yritettyäni onnistuin. En viitsinyt hoitaa Gjoleenaa enempää joten hain suitset ja satulan.
Vihdoinkin, ajattelin kun talutin satuloidun ja suitsitun hevosen pihalle. Hain lähimmän jakkaran ja asetin sen Gjoleenan viereen. Kiristin satula vyön ja laskin jalustimet. Nousin jakkaralle ja sain MELKEIN jalkani jalustimeen kun Leena siirsi itsensä kauemmas minusta. Voi ei! ajattelin. Laskeuduin jakkaralta ja toin Leenan uudelleen oikeaan paikkaan. Kaikki kävi nopeasti: Hyppäsin jakkaralle ja ponkaisin hurjalla vauhdilla Gjoleenan selkään. Leena väisti, mutta liian myöhään. Pamahdin satulaan Leenan liikuttua jolloin Leena syöksähti eteen. Onnistuin pysymään satulassa. Leena tanssahteli koko ajan kun säädin jalustimia ja kun kiristin satulavyötä. Kiristämisen ja säätelyn jälkeen keräsin ohjat. - Sooh Leena. Rauhoitus nyt! Prrrrr, pruut! rauhoittelin hevosta joka tanssahteli ja singahteli koko ajan. - Stressaatko sinä? kysyin Leenalta. Ohjasin hevosen tielle. leenan rauhoituttua annoin sille enemmän ohjaa. Istuin satulassa rentona.
Voisikohan Leenalla ravata hiukan? kyselen itseltäni. Kerään ohjaa ja käännän Gjoleenan metsään. Olemme kävelleet jo 2 kilometriä. Autojen äänet lähestyvät niin uhkaavasti että en jatka pitemmälle. Kuljettuani syvemmälle metsään rupean etsimään mukavaa tasaista suoraa. Lopulta huomaan leveän polun. Polku on ainakin 500m. Ohjaan Gjoleenan sinne. Pienellä jalan liikautuksella saan Leenaan vauhtia. Sinkoudumme laukkaan. Alku metrit Leena laukkaa rauhassa, mutta sitten olemme jo vauhdissa! Kiidämme polkua pitkin. Kavioiden tasainen rytmi rummuttaa jossain kaukana. Kaikki muu häviää. On vain minä ja hevonen. Äänet häviävät. Ainut ääni jonka kuulen on tuulen suhina. Lopulta palaan todellisuuteen. Olemme laukanneet jo noin 400m. Hidastan huohottavan hevosen käyntiin. Hevonen hengittää raskaasti kävellessämme polun päähän. Huohotan etsiessäni jotain polkua josta pääsisi tallille.
Ohjaan Leenan pienelle mutkittelevalle polulle. Seuraamme sitä kunnes vastassa on risteys. Pysähdyn miettimään. Risteyksestä lähtee 4 polkua. Tuonne! Valitsen lopulta oikean puoleisen polun. Se on suora, mutta oksat ovat siinä niin alhaalla että joudun kumartumaan. Polku päätty hiekkatielle. jatkan tietä vasemmalle. Kuljen ainakin 3 kilometriä, mutta edessä ei ole kuin pimeä mutka. Tie muuttu peltotieksi. Peltotie muuttuu pelloksi. Ajattelen kääntyä takaisin kun huomaan että muutaman pellon päässä häämöttää Plezier. Oikaisemme vaikeasti ojan yli ja jatkamme pari peltoa eteen päin. Lopulta vastassa on laitumen aitalanka. Kierrämme laitumen ja ratastamme tallin pihaan. Huokaisten nousen ratsailta, mutta kuitenkin yritän muistella reittiä sillä sitä voisi kulkea uudelleen.
Vien Leenan karsinaan. Olimme lenkillä 2 tuntia. Hoidan tammaan hyvin. Pujahdan toimistoon hiljaa. Kaivan evääni esiin. Uteliaisuuteni kuitenkin herää kun huomaan Vuoniksen pöydällä kartan lähi alueesta. Syvennyn etsimään reittiäni. Tuossa on tie jota meni... Ja tuolla on polku jota laukkasin! Tätä polkua tulin risteykseen... Tämä polku johdatti minut tielle... Tästä menin pellolle... Ja täällä on Plezier!! Tajuan kiertäneeni Plezierin ympäri. - Minkäs lenkin teit? Vuonis seisoo ovella. - Mä näytän tästä kartasta! vinkkaan Vuoniksen kartan luo ja lan näyttää: - Tästä tänne. Tuosta tuonne. Tolle polulle ja tuolle tielle... Sieltä pellolle ja takas! - Vais niin! Olen itsekin ajatellut joskus tutkia maastoja, Vuonis selittää. Jatkan toimistosta Leenan luo. pyöräytän tamman tyhjään karsinaan siivotessani Leenan karsinan. Annan pari makupalaa vielä ja lähden kotiin. Maastossa pyörivät Emppu&Gjoleena 13.9.2011 4HM Ihana tarina!Lisäilen polleille kuvia ja piirrän sinullekkin palkinto kuvan sun muut hommelit.... 15e;)
|
|
|
Post by emppu on Sept 15, 2011 16:38:44 GMT 3
Runoja ja kisaamista Talli on tyhjä ja hiljainen. Askeleeni kaikuvat hiljaa siistissä hämärässä ja melko uudessa tallissa. Huiskautan luutaani vielä kerran. Asetan luudan takaisin. Olen ollut Plezierissä koulun loputtua koko ajan. koulusta on Pelzieriin niin vähän matkaa että päätin nauttia ilmasta (siis sateesta joten kävelin tänne. "Voisitko millään lakaista käytävää Emppu? ja voisit putsata karsinatkin." Vuonis oli pyytänyt minua tultuani. Nyt tunnin kestänyt urakka oli hoidettu ja pystyin vihdoin ja viimein kävelemään ulos. Ulkona auringon säteet kimmelsivät vesilätäköissä ja saivat nurmikon näyttämään timantein koristellulta matolta. Kun kaikki on kaunista kauniinpaa voin laulaa. Tanssia voin läpi timantti maton jonka luonnon suihku taikonut on. Näin mä teen. Liitelen läpi pienien lampien kuvitellen olevani jättiläinen. Mä juoksen puun alle oksaa heilautan ja vedessä virkistyn... Runoilen mielessäni. Mutta vaikka runo onkin aika "järkevä" nauran omille hupsuille ajatuksilleni. - Jos tuo runo olisi jonkun runoilian se kuulostaisi järkevältä kun taas.... pohdin itsekseni. - Mikä runo? Mistä sä puhut? ääni kysyy takanani niin yllättäen että meinaan kaatua säikähdyksestä. - Vuonis! Jestas mistä sä tulit? En mä mitään... Kun pohdiskelin, vastaan Vuonikselle. - Ok! Tules Serendi! Vuonis vastaa ja hoputtaa Serendi jonka hän juuri otti kiinni. - Leena se runo josta en Vuonikselle kertonut on aika outo... Ymmärrätkö? kysyn Gjoleenalta ottaessani sitä kiinni. "Kyllä mä ymmärrän. Omat sepitykset kuulostavat aina itsestä höpsöiltä." Leena tuntuu sanovan. Vien Leenan talliin ja käännän sen karsinassa ympäri. Sidon hoidokkini kiinni ja etsin sopivan harjan. Alan "keskustella" Gjoleenan kanssa: - Miten sä voit ymmärtää mua? "Kyllä minä ymmärrän. Vaikka en ihminen olekkaan tajuan kyllä." - Mutta... Miten sä voit puhua mun kanssa? "Alat oppia ymmärtämään sanojani... Ja..." - Mitä ja? "Ja sinulla on vilkas mielikuvitus, mutta voisitko raaputtaa sään päältä kun siitä kutittaa?" - Hi hi hih! Okei! Onko hyvä? "Jeps!" - No miltäs tällänen runo kuulostas: On yks jota rakastan eniten. Se on kuin hevonen parempi vain. Melkein kuin pegasos parempi sitäkin. Se voittaa kaikki muut. Mun sydämmessäin ainakin. Sillä on jotain mitä muilla ei oo! Se paras on voittamaton. Se laukkaa. Se kiitää. Se liitää. Se lentää! Sä se olet Gjoleena... - Hyvä Emppu! toi oli mahtava runo! Vuonis kannustaa karsinan ulkopuolelta. - Mutta haetaan varusteet että ehtiään laukkaamaan! hän vielä huudahtaa. Istahdan Leenan satulaan. Jostain syystä Leena ei ole tänään niin hermoileva kuin yleensä. Vuonis tekee jo alku laukkoja radalla. Serendi on kauhealla meno päällä. Vuonis yrittää saada Serendin rauhalliseen laukkaan, mutta Serendi rynnii. Teen kevyttä verkkaa Gjoleenalle. - Ja ollaankos sitä valmiita? Serendi väsyy rynnimiseen pian niin että ei jaksa kisata! Vuonis huutaa Serendin selästä. (Siis minä ja Vuonis olemme sopineet kisaavamme noin 1000m.) - Valmiina? Jaaa.... NYT!! Vuonis karjaisee. Leena lähtee tavalliseen laukkaan, mutta tunnen silti että se ei anna parastaan. Painallan pohkeella sen kylkiin. - Bailey´s Gjoleena sinä pystyt siihen, kuiskaan Leenan korvaan. Sivallan kevyesti raipalla ja yllytän sitä reippaammaksi. Serendi rynnii edessämme. Sitten yllättäen vauhti kiihtyy ja kiihtyy. Gjoleena vähintänsä liitää ellei sitten lennä! Ohitamme Vuoniksen tuota pikaa ja laukkaamme voittoon! Hoidettuani ihanan hoitsuni Vuonis tarjoaa minulle kakkua ja kahvia. Rupattelemme iloisesti toimistossa hyvästi pitkään ennen kuin lähden kotiin. toimistossa ollessani saan kuitenkin tekstiviestin: "Moi Emppu! Ajattelin että voisitkos tulla meille huemenna? - Jasmin" Näppäilen takaisin: "Moi! Oon tallilla tällä hetkellä, mutta voishan se onnistua - Emppu" "Ok! -Jasmin" Lähden kotiin onnellisena. Voittajattaret: Emppu&Gjoleena 5HM Sinulta tulee niin todentuntuisia tarinoita,että niihin uppoutuu!Kiva kun panostat näihin laukkaurheilu-juttuihin! 20 ;D
|
|
|
Post by emppu on Sept 17, 2011 17:16:27 GMT 3
Vieraita Pelzierissä- Emppu! Älä nyt! Ben on lääpällään suhun! Mä tiedän et säkin oot siihen! Jasmin valitti kävellessämme pysäkiltä kohti Plezieriä. - Jasmin! Etkö sinä tajua sitä että minä en ole pihkassa Beniin! karjaisin vastaan. En jaksanut enää kuunnella Jasminin poika puheita joten lähdin juoksemaan. Ehdin tallille ennen Jasminia. - Emppu!!! Mä tiedän että sä olet rakastunut mun isoveljeeni! Jasmin kiljaisi perääni. Ben oli Jasminin isoveli joka oli niin sanottu "poikaystäväni". Jasmin vain ei saanut pidettyään suutaan kiinni. Olin ottanut Jasminin mukaani tutustumaan ihanaan "koniin". Jasmin asui parin kilometrin päässä Plezieristä, mutta ei ratsastanut. Huokasin. - Tule mennään talliin. Haetaan Leena tarhasta, kerroin. - Ja miten kolmesta saman näkösestä konista erottaa mikä on se koni joka pitäis hakee? Jasmin kysyi tarhojen luona. - Ne eivät ole koneja vaan hevosia ja Gjoleena on tuo! huokasin. - Golena? Jolana? Gleena? Siis häh? Jasmin kysyi. - Bailey´s Gjoleena, lausuin hyvin siististi. - Baili Joleena? Jasmin kysyi jälleen. - Ei mitään! Tule mennään! tiuskaisin ja kävelin Gjoleenan kanssa talliin. Yritin opettaa Jasminia. Ensiksi piti oppia vetosolmu. Toiseksi harjaaminen. Kolmanneksi kavioiden puhdistus. Neljänneksi suojien ja sellaisten laitto. Viidenneksi satulointi. Kuudenneksi suitsinta. - Miten sä osaat? Jasmin oli ihmeissään. - No, olen ratsinut pienestä asti ja jo kolme vuotta sitten mä osasin nämä jutut! selitin. Nousin ketterästi selkään. Jasmin käveli laukkaradalle. Verkatessani selitin Jasminille mitä tehtiin ja milloin. - .....Ja laukan jälkeen huolellinen hoito! päätin puheeni verkattuani. - Jasu muuten kuinka lujaa mä meen? kysyin. - Ööh... Aika lujaa. Vaikka 200m? Jasmin ehdotti. - Niin lyhyt matka? No, ei leena ainakaan väsy, tokaisin ja valmistauduin laukkaan. Annoin laukka avut ja Gjoleena lähti! Jasmin katseli suu auki. Hän seurasi kuinka minä ja Leena laukkasimme. Laukan jälkeen. Sovitin kypärän Jasminin päähän ja autoin hänet satulaan. Talutin vauhkoa Gjoleenaa Jasmini puristautuessa satulaan. - Siis tän nimi oli? "Jasu" kysyi. - Bailey´s Gjoleena, lausuin. - Baili´s Goleena? Jasu kysyi. - Vai Bailey´s Gjoleena? hän lisäsi heti. - Juuri noin, kehuin. - Ja sitten alas! hoputin Hoidimme Gjoleenan yhdessä. Vuonis oli hakenut loput hepat sisään, mutta häntä ei näkynyt. Jutellessamme ulkona skootteri pyörähti parkkipaikalle. Pitkä ruskea hiuksinen poika nousi skootterin päältä. - Emppu! Ben huusi. - Moi, Ben! huusin vastaan. Kävelin Benin luo. Ben antoi minulle suukon poskelle ja lupasi viedä minut kotiin. - Kyllä Jasmin kävelee! hän tokaisi. - Ja rakastavaiset ajelee! Jasmin näytti kieltä. - Höpö höpö! huusin ja hyppäsin Benin taakse. Ben ajoi minut kotiin. Emppu&Gjoleena 6HM Tässä tarinassa käsiteltiin kahden tytön ystävyyttä ja yhden pojan...Ihanaa!Vieläkun lisättäisiin hyppysellinen dramaa niin olis täydellistä! ;D Aikookos tämä poikaystäväsi käydä Plezierissä useammin..?(Lisäisin Jasminin ja Benin vaikkapa satunnaisiin kävijöihin! 20e ) Vuonis: Jasminia voisin käyttää tallilla useammin mutta Beniä ei taida hevoset kiinnostaa!
|
|
|
Post by emppu on Oct 9, 2011 10:24:01 GMT 3
Empun hevoskoulu osa 1. - Ja sit pälä pälä pälä.... Sen jälkeen se katso mua aivan OMG ja mä (pälä pläläpläläpäläpäläl) Ja.... Hei, Ben! Emppu tuli meille jotta voitaisiin käydä tallilla! Haluukko tulla mukaan? Jasmin pälpätti Benin tullessa sisään. Olin tullut Jasminin luo jo tunti sitten. Ben oli puolestaan ollut kaverillaan yötä. Leiskahdin punaiseksi Jasminin alkaessa selittää Benille kuinka "ilahtunut" olin muka ollut kun Jasmin oli kertonut Benin tulevan kotiin tänään. Ja pah! - Moi, Jasmin! Ai, Emppu! Mukava nähä! Mulla on ollu vähä koulun kanssa kiireitä niin ei olla ehitty nähä. Mutta jos sä kerkeet voitas käydä vaikka tänään jossain syömässä vaikka ranskikset? Mun juoru kello sisterini voi mennä vaikka Amandan luo, Ben selitteli. - Vaikka.... mutisin punaisena. Olin vihainen Jasminille joka oli mennyt sanomaan Benille että olisin muka ikävöinyt häntä. Ja uudelleen... PAH!
- Emppu, hei. Sä rakastat Beniä! Sen näkee kaikki. Sä meet sen kans siihen aika hienoon purilais paikkaan... Mikä sen nimi nyt oli? Jasmin kyseli kävellessämme Plezieriä kohti. - Purilais paikan nimi on joku Purilas Park, totesin tyynesti. Plezier seisoi edessämme hiljaisena. Puut heilahtelivat hiljaa edes takaisin. Rakastan aina yhtä paljon katsella isoa hiljaista Plezieriä. Niinpä pysähdyin katselemaan hurmaavaa Plezieriä. Laidunten heinä oli huurussa. Pilvi harso rakoili hieman joistain kohdista. Puiden oksatkin olivat huuruiset. Paljaat puut heilahtelivat hiljaa satunnaisten tuulen vireiden tahdissa. Lehdet lojuivat maassa kuin tavarat sotkuisessa huoneessa. Huokaisin. Jokunen hevonen oleskeli tarhassa loimi päällä. Hymyilin hiljaa ja tyytyväisenä. - Emppu! Let´s go! Jasmin huusi. Hän oli ehtinyt jo talliin.
Gjoleenan hörähdys kaikui tallissa. Kävelin tyytyväisenä sen karsinalle. Jasmin raahusti kädet taskuissa perässäni. Viittasin tytön kanssani karsinaan. - Miten teet hevosmies solmun? kysyin. - En ole hevosmies, Jasmin totesi. - Näytä miten teet solmun! - En mä muista. - No, katso tänne. Pujota naru tästä. Sitten kierrät tällaisen lenkin ja vedät tuon sieltä läpi. Voit kokeilla itse. - Tästä, tuosta ja näin! - Juuri noin. - Mitä nyt? Jasmin kysyi. - Harjataan.
- Ja näin sinä siis harjaat. Tuolla harjalla harjataan tästä tällä lailla ja täl.... selitin Jasminille harjamista. - OK! Eli tällä lailla? Jasmin kysyi sukiessaan Gjoleenaa. Nyökkäsin hänelle. Silloin tallin ovesta käveli tuttu hahmo. - Ben? ihmettelin. - Tulin kattoon miten sisteri pärjää, hän naurahti niin hiljaa että harjaamiseen uppoutunut Jasmin ei kuullut. - Haluatko ratsastaa? kysyin häneltä. - Ehkä... Ben kuiskasi arvoituksellisesti ja antoi pusun poskelleni. - Mitäs täällä TAPAHTUU? EMPPU! Mitä SÄ täällä tallissa KUHERTELET? Vuonis käveli hölmistyneenä talliin. - E-en mitään... mutisin. Puna levisi poskille vauhdilla. Nolo tilanne. Ajattelin. Jätän kaverini hoitamaan hoitsuani ja "kuhertelen poikakaverini" kanssa tallin omistajan saapuessa paikalle.
- Eli opetit Jasminia kun Ben tuli paikalle ja satuitte vaihtamaan vain yhden suukon ja juuri silloin MINÄ tulin paikalle, Vuonis totesi selittetyäni mitä oli tapahtunut. - Joo, mutisin punastuen. - Sori että häiditsin, Vuonis sanoi. - Mä lähen, Ben mutisi. Niin poika käveli tallista ulos. - Odota! juoksin Benin perään ja annoin pikaisen pusun.
- Niin, tänään opit Empun hevoskoulussa miten sidotaan hevonen ja miten se harjataan, julistin Jasminille. - Hyvä, Jasmin! Vuonis hurrasi. - Hih! Heippa, Emppu! Hauskaa "pussailua" sinne Purilas Parkkiin, Jasmin toivotti Benin kaartaessa paikalle mopollaan. - Heippa, Vuonis! Heippa, Jasmin! vilkutin noustessani Benin taakse. - Hei hei, Emppu! Vuonis huusi. ~Emppu&Gjoleena ~9.10.2011 Mite sie osaat tämmösiä tarinoita kirjoittaa?Ihana!Kivaa jos Jasmin ja Ben alkaa käydä tallilla vakituisemmin,Ben vois olla joku "tallirengin" tapanen... 15;) Äläs nyt, Vuonis! Mä luen paljo ja nää tulee mulle ihan luonnostaan... Mulla on mielikuvitusta ;D! Ben vois olla Empun ihastus ;D... Ja Jasmin joku sellanen innostu, mut kokematon hepohullu!
|
|
|
Post by emppu on Oct 10, 2011 16:46:15 GMT 3
Kaikkea muuta paitsi rakkautta... Kävelen rempseästi koulusta ulos. Kokeita, kokeita, kokeita ja kokeita! Olen aivan uupunut ja raivoissani. Huomenna on vaikka minkälaisia kokeita. Tänään oli kokeet historiasta ja äidinkielestä. Huomenna on kokeet matikasta ja ja...... Ajatukseni pysähtyvät kun näen vähän kauempana Jasminin juttelemassa erään kanssa. Pitkä poika. Pähkinän ruskeat hiukset. Vanhemmat farkut ja farkkutakki. Pojan ja Jasminin takana on mopo. Jasmin kääntyy ympäri ja viittaa minua tulemaan. Jasminin kasvoilla on Kaiken maailman rakastavaiset ilme. Ja PAH! Ajattelen. Kyllähän se Jasminkin ramppaa sen Robininsa kanssa diskossa aina "välillä". Välillä sanalla tarkoitan joka viikkoa.... Laitan juoksuksi. - Emppu! Jasmin huutaa ja jatkaa: - Ben tuli hakemaan sinua! Teillä on kuulemma jotain yhteistä...- Ben! Sähän tulit jo. Meidän pitää mennä jo että ehitään tekemäänkin sitä asiaa, kävelen paikalle ja vinkkaan Benille merkitsevästi. Benin mopo suhahtaa tallille. Plezier seisoo samalla vanhalla paikallaan. Puut ovat hieman lehdettömämpiä kuin eilen. Pilvet peittävät taivaan täydellisesti. Tallirakennukset näyttävät lamaantuneilta harmaan taivaan alla. Hyppään moposta pois. Kiskaisen kypäräni irti niin että hiukseni heilahtavat vauhdikkaasti olkapäille. Ben istuu katselemassa kuinka yritän vaivalloisesti siistiä itseäni. Naurahdan heleästi ja kiskaisen Benin mukaani tallille. Kävelemme hymyillen tallin pihaan. Aina välillä luomme pitkät katseet toistemme silmiin. Uudelleen katsahdan Benin meren sinisiin silmiin. Ben on minua ainakin päätä pidempi. Sen takia joudun aina nostamaan päätäni vähän ennen kuin voin katsoa Beniä silmiin. Saavumme talliin. - No, jätän sut nyt tänne.... Tuun hakemaan sut sitten kuudelta, Ben muistuttaa. - Jooooo..... ynisen. "Pussaamme" pikaisesti ennen kuin Ben lähtee. Tartun Gjoleenan riimuun. - Niin, Gjoleena. Olemme vihdoin kahden.... sipisen Leenalle. - Voi että mikä päivä! Jos veisin Serendin pienelle kävelylle? Vuonis jupisee kävellessään talliin. - Moro, Sere! Mitäs.... Ei taida tallissa olla ketään? Vuonis juttelee. Laitan Gjoleenan oven kiinni ja piiloudun nurkkaan. - Vuonis! Pääsenkö mukaan? kysyn matalasti. - Kuka siellä? Emppuko? Vuonis kysyy. - Ei... Vaan Gjoleena! huudahdan. - Gjoleenako? Tämän täytyy olla vitsi, Gjoleena, Vuoniksen ääni värisee. - Tämä EI ole vitsi.... Pääsenkö vai enkö pääse? kysyn. - Pä-pä-pä-pääset.... Vuonis inisee. - Hyyväää! naurahdan ja astun esiin karsinasta. - Emppu? Vuonis kysyy kuin aaveen nähnyt. Juttelemme Vuoniksen kanssa. Olemme päättäneet hoitaa hevoset todella hyvin ja talutella niitä vähän. Harjaan ruunikkoa tammaa voimalla. Pöly lentää yhä vain uudestaan. Suin vielä kovempaa. Lopulta Leena ei enää pölyä. Ainakaan toiselta puolelta.... Loppujen lopuksi harjaamiseen ei mene kuin 30min. Lähdemme Vuoniksen kanssa reippaasti 2km kunnon kohotus lenkille. Ensiksi menemme super nopeaa käyntiä noin 1km. Sitten ravaamme reippaasti noin 500m. Ja super reipasta käyntiä 500m vaikeassa maastossa. Olemme tallin takana olevilla laitumilla. Keksimme mennä noin kilometrin päässä siaitsevalle korkealle "vuorelle". Kiipeämme "vuorta" ylös ja alas. Sitten lähdemme takaisin Plezieriin. Me molemmat olemme uupuneita hikisiä ja väsyneitä. Serendi ja Gjoleena ovat hikisiä ja janoisia. Jutellen ja nauraen kävelmme tallille. Tallilla kello on jo viisi. Vuonis jättää Serendin minun hoidettavakseni. Pesen hevoset reippaasti. Muistan myös loimittaa ne. Kello on viittä vaille kuusi kun olen valmis. Kävelen odottamaan Benin tuloa. Katselen Plezieriä jo hämärtävässä illassa. Ikunoista paistaa kotoinen valo. Jokunen hevonen on vielä ulkona. Samassa huomaan Benin. Lähdemme kohti mukavaa pientä ravintolaa. Kahden. ~Emppu&Gjoleena&Ben ~10.10.2011 Ihana tarina. 25e
|
|
|
Post by emppu on Oct 15, 2011 15:13:58 GMT 3
Talli täynnä rakkautta?-Huoh! huokailen itsekseni. Tuolla Vuonis vain seurustelee Rynanin kanssa kuin 15-vuotias teini. Vuonis tietää ihan hyvin itsekkin että Molly pitäisi harjata ja Goddes viedä ulos. Mutta tuolla Vuonis vain katselee Ryania.... Niin. Vuonis seisoo ja katselee kuinka valmentaja (Vuoniksen silmissä laukkaratojenkuningas) kokeilee miten hyvin Vuonis on Serendiä valmentanut. Nyt Ryan tulee alas selästä ja antaa ohjat Vuonikselle. Onkohan Ryanin silmissä jotain... Merkitsevää? Vuonis tarttuu ohjiin ja "vahingossa" tiputtaa toisen hanskansa. "Vahingossa" Ryan ja Vuonis kumartuvat yhtä aikaa nostamaan hanskaa. "Vahingossa" heidän kätensä tarttuvat toisiinsa. Käsikädessä pari valjakko kävelee talliin. Huomaan Vuoniksen silmissä jotain.... (Käännän Ryanin puheen suomeksi) - Tuota, Emppu... Voisitko hoitaa Serendin? Ryan kyselee. - Minä voin.... Ryan, Vuonis vastaa "laukkaratojenkuninkaalle". - Hyvä on, kult.... Vuonis, Ryan sanoo vaivaantuneesti. (HUOM. Ryan meinasi sanoa kulta eikä Vuonis. ) Katselen (EI, en ole kateellinen!) kuinka Ryan nojailee "ajan kulukseen" Serendin karsinaan katsellen kuinka hänen kultansa hoitelee Serendiä. Puhdistan Gjoleenan harjoja. Gjoleena on ulkona enkä viitsi hakea sitä sieltä pois. Ryan alkaa tehdä hiljalleen lähtöä. Ajattelen hakea Gjoleenan ulkoa. Vuonis katselee lumoutuneena Ryanin perään. Käveleminen ulos tuntuu tylsältä. Tieltä kuuluu ääniä. En välitä niistä. Kunnes Vuonis kiljaisee: - Emppuuuuu! Mopooooo!! Enempää ei tarvitse huutaa. Käännyn kannoillani ja ryntään läpi tallin. Vuonis puristelee päätään tyyliin "Voi noita rakastavaisia". Juoksen kauhealla vauhdilla kohti tuttua mopoa. - Ben! Mi-mi-mitä erikoista sinulla on? kiljun. - Emppu! Tulin vain.... Ajattelin.... Huolisitkos hevosen selkään? Ben änkyttää. - Kylläääääää...... vastaan. Suudelmalta ei voi välttyä. Niin me seisomme parkkipaikalla halaten ja suudellen. - Tulkaa jo! Parkkipaikka EI ole mikään PUSSAUSPAIKKA! Vuonis kiljuu tallista. Otan riimunarun ja kiskaisen Benin mukaani ulos. - Gjoleena! huutelen. Englantilainen täysiverinen ravaa kauniisti luokseni. Ben tuijottaa suu auki tammaa. Tartun riimuun ja klikkaan riimunarun kiinni. Annan narun Benille. Leena tanssahtelee "ystäväni" (<<Hä hää, Vuonis!) vierellä. Opertan Benille taluttamisen alkeet. Sitten menemme talliin. Opetan kuinka hevosta harjataan. Harjaamme Benin kanssa yhdessä Gjoleenaa. Sitten varustamme sen. Tyytyväisenä lähden opastamaan Beniä kohti laukkarataa. Radalla kiristän satulavyön ja käsken Benin nousta selkään. Vaivalloisesti rakkauteni nousee selkään. Säädän jalustimet hänelle sopiviksi. Sitten lähden taluttamaan Gjoleenaa. - Ei niin lujaa! Apua! Kauhiaa! Ben kauhistelee. Huomaan Vuoniksen radan laidalla. Hän naureskelee Benin kauhistuneelle ilmeelle. Ben on ratsastanut ihan tarpeekseen. Nyt hän katselee kentän aidalta kuinka hyppään pelottomana Leenan selkään. Säädän jalustimet oikean mittaisiksi ja hoputan Leenan laukkaan. Ben tuijottaa suu ja silmät auki menoani. Vuonis hihittelee Benille joka on säikähtänyt perin pohjin sitä kuinka "rohkea" tyttö ystävä hänellä on. Teen Gjoleenalle vielä kevyen loppuverkan. Hyppään alas selästä. Talutammme Benin kanssa yhdessä Gjoleenan talliin. Gjoleena on hoidettu. Vuonis katselee päätään puristellen kuinka hyppäämme Benin kanssa mopon päälle ja lähdemme. Tie kiemurtelee mukavasti. Ben kaartaa moponsa järven rantaan. Hän käskee minun odottaa rannalla hetken. Pian hän ilmestyykin takaisin eväskorin kanssa. Hän johdattelee minua kohti pientä suloista polkua. Villiruusut ja vadelma pensaat reunustavat polkua joka kiemurtelee män päälle. Mäen huipulta avautuu uskomaton näköala. Istuudumme sinne syömään eväitä. Pussaamme aina välillä. (No, kyllä meidän pussaamisemme voi jo laskea suukoksi.) Oleskelimme mäen päällä. "Syötimme" toisiamme vuoron perään. Hetki oli niin suloinen. Sitten kävelimme sillalle. Sillan kaiteen verhosivat punaiset suloiset kukat. Suutelimme romanttisesti sillalla. Sitten jäimme seuraamaan veden liplatusta. Annoin hätäisen suukon Benin kypärälle. Ben ajoi matkoihinsa mopollaan. Vuonis ja Jasmin(?) juoksivat minua vastaan. - Moro, Emppu. Tulin tallille pitään Vuonikselle seuraa kuultuani että Ben aikoo viedä sut johonkin, Jasmin selvitteli. - En mä seuraa tartte.... Vuonis loruili. - Niin... Et... Sullahan on ainoostaan ikävä Ryania, Jasmin vastasi suloisimmalla ilmeellään. - PAH! - Okei.... Vuonis, keskitytään välillä Emppuun. - OK! - Mitä teitte? Missä olitte? Kävittekö tekin kattomassa satulaa??? - En kerro. Ei kuuluu teille. Ei tietenkään. Samassa Ryan ilmestyi paikalle. Rupesin änkyttämään enkuksi jotain tämän tyyppistä: (suomennettu) - Ben..... on ai-ainakin ihanamp.... parempi ei kun Ben on ainnakkin romattisepi kui Ryan...... (kirjoitusvirheet ovat huonosti lausuttuja enkun sanoja) Ryan tuijotti minua. Sitten hänn purskahti nauruun. Vuonis tuijotti nauravaa "totista" valmentajaa. Jasmin ja minä aloimme nauraa mukana. Voi, voi..... Rakastuneelta Empulta ja tylsistyneeltä Gjoleenalta. Otsikko ainakin on melkein ajan kohtainen,sillä Jasminillahan ei ole ketään.. Ihana "hoitotarina",vaikkakin Ben esiintyi tarinassa enemmän kuin Gjoleena. ;D Laitoin muuten Gjoleenan sinun&minun nimiin! 15
|
|
|
Post by emppu on Oct 26, 2011 9:03:02 GMT 3
Bailata ei osaa. Aina kaunis. Ihana. Luiseva ei ainakaan. Englannin täysiverinen. Yhdessä Serendin kanssa hän asuu. ´ Sievä.
Good! sille voi huutaa. Ja maailman nopein. Oikein aina tekee. (Ainakin omasta mielestään.) Laukkahevonen. Empun kullan nuppu. Englannissa asuu. Niin valloittava! Aina suloinen olet sä.Rakas pikku Gjoleena. Suhun törmäsin vahingossa. Kun hoitaja hakuja katselin mä suhun lankesin. Etkös säkin pidä musta? Ainoasta oikeasta hevosesta puhut kun Gjoleenan nimen sanot! Vaikka muita heposia hoitelisin olet sä kaikkein parhain! Rakkaudella Gjoleenalle runon lähettää Emppu. Sulosta!
|
|
|
Post by emppu on Dec 13, 2011 16:54:34 GMT 3
Gjoleenan kanssa Pika pistäytyminen (sori) Leenankin luona. ~ Hain tarhasta ~ Harjasin hienoksi ~ Pieni lämmittely lenkki metsässä ~ 200m täyttä laukkaa! ~ Pientä loppu verkkaa ~ Talliin. Harjaus ~ Takasi tarhaan. Tällästä tänään. 11HM Hyvä juttu!Leenalla voisi treenata 3pvä viikossa 500m ja sitten 3pvä 350m.Yksi pvä lomaa. 5e
|
|
|
Post by emppu on Dec 15, 2011 15:58:31 GMT 3
Laukkaa ratsuni kauas!- Onko tämä hyvä idea? Jasmin sopertaa kypäränsä alta minuun vilkuillen. - No, takuulla! Ei Gjoleena tapa, minä vastaan päättäväisenä. - Mutta jos se lähtee liian kovaa? Jasmin valittaa. - Mihin rohkeutesi ja reippautesi on kadonnut? Mars ratsaille siitä! komenan. Niin Jasmin hyppää varustetun Gjoleenan selkään. Kävelen hänen vierellään opastaen. - Noin! Nyt Gjoleena on valmis! Nosta laukka tuolta kulmasta. Muistatko mitense tapahtuu? huudan. - K-kyllä, Jasmin mutisee. Seuraan katseellani ensimmäistä kertaa laukkaavaa Jasminia. Tai ensimmäiseen laukkaansa valmistautuvaa Jasminia. Loputa Jasmin antaa laukka avut ja Gjoleena syöksähtää matkaan. - Ei Gjoleenan tarvitse noin lujaa mennä! kiljun, mutta Jasmin ei hidasta. Lopulta Gjoleena kuitenkin tulee käyntiin noin 20m hurjan laukan jälkeen. - Tää oli kivaa! Mäki haluun jockeyksi! Jasmin kiljuu hermostuttaen innokkaan Leenan. - Sanoppa tuo Vuonikselle, hymyilen. Suoritamme nopean vaihdoksen. Jasmin jää katsomaan radan vierestä kun minä valmistaudun 350m laukka spurttiin. - Viittisikkö ottaa aikaa? huikkaan Jasminille. - Okei! Jasmin huutaa takaisin kännykkäänsä näppäillen. - Ookko valmis? hän huutaa. - Joo! kiljun. - Ja aika... lähtee.... NYT!!! Syksähdän Leenan kanssa hurjaan laukkaan. Jasmin katselee ihastuneena meidän laukkaamisestamme. "Voisinpa minäkin.." luen Jasminin silmistä. Sitten keskityn hoputtamaan Gjoleenaa. Tamma kiitää yhä vain lujempaa eteen päin. Saavutamme kohta matkamme - 350m. - Jaaa..... AIKA! Jasmin hihkaisee. - Tasan 1:20:00, Jasmin selventää. - Voi, Leena! Sinä kyllä tunnut olevan huono kuntoinen! torun hengästyneenä hepoani. - Mutta upealta se näytti, Jasmin täydentää. Harjailen Gjoleenaa hiljalleen. Jasmin hinkkaa varusteita hiki hatussa. Vuoniskin on tullut paikalle rupattelemaan: - Onkos Jasmin jo kuullut, että tallille tulee vaavi? - Mitä!? Jasmin hämmästyy ja jatkaa: - Ethän sä... Ja Ryan... - Siis v-a-r-s-a, minä selvennän. - Luulitko, että minä ja Ryan? Vuonis kysyy tuijottaen punastuvaa Jasminia. - Mä en vaan tajunnu. Mutta kelle se vaavi tulee? Jasmin kysyy. - Ehkä Leenalle, minä vastaan tyttöäni halaten. - Mutta hei Jasmin! Jos jätetään Emppu tänne Leenan kaa ja mennää kahville, Vuonis ehdottaa. Niin Jasmin ja Vuonis suorivat ulos tallista. Kun he katoavat kuulen miehen äänen sanovan: - Mitäs systerille kuuluu? Ai, moi Vuonis! Enempää ei kuitenkaan tapahdu. Halaan Leenaa tyytyväisenä. - Olet paras, Bailey´s Gjoleena! Kun sitten myöhemmin hipsin toimistoon näen neljä tuttua ihmistä: Vuoniksen, Jasminin, Ryanin ja - Benin! Ben nousee ja sanoo heipat kaikille. Sitten tulee luokseni ja halaa. - Mitä kullalleni kuuluu? hän supattaa korvaani. - Hyvää, supatan takisin. - No, mä meen kattoon Rockii! Jasmin sanoo ja häipyy. Ennen kuin lähden Benin kanssa huomaan kuitenkin, että Ryan vetää Vuonikseen viereensä. Talli täynnä rakkautta!12HM Leenasta on tosiaan tulossa huonokuntoinen,pitänee treenata.. 15e
|
|
|
Post by emppu on Dec 18, 2011 15:29:38 GMT 3
Kun varsa kuumee iskee...Tyytyväisenä halaan ihanaa hevostani. - Arvaa mitä kulta? kysyn siltä. - No, mitä? Leena kysyy katseellaan. - Susta tulee äiti!! riemuitsen. Rupean rakentelemaan pilvi linnoja: Varsasta voisi tulla ori. Se olisi upea... Se olis KIMO. Sen nimi olisi Lennart Hot. Tutummin Lennart/Lennu. Se olisi joko laukka- tai esteheppa. Se kylväisi mainetta ja kunniaa. Kaikki haluaisivat ostaa sen!- Uuups... Arvaa mitä Leena? Varsa kuumee iskee jo, kihersin. En edes ajatellut, että jokin voisi mennä vikaan. Mutta tiesin, että sekin on mahdollista...... - Oletko jo miettinyt varsalle nimiä? Vuonis käveli Gjoleenan luo. - Kyllä! Käviskös Lennart Hot? - Siis olet miettinyt nimiä orille? Eikö Leena voi muka saada tamma varsaa ollenkaan? - Olen vain rakennellut pilvi linnoja! - No, sen uskon! Meneeköhän kaikki hyvin? - Toivotaan! Minua jännittää... IIIK! Paniikki ja varsa kuume!!! - Voi, Emppu! Sinusta ei kyllä olisi kasvattajaksi! 13HM Varsakuume alkaa kasvaa,ylihuomenna on astutus sitten... 5e!
|
|