Serendi

[Vuonis]

Bailey´s Serendipity
Allowance
10 : 1 - 2 - 3 - 1
Voitto%: 14, 28%
Sijoitus%: 88, 88%
Voittosumma: 41 300v€

Kisakalenteri
3 vuotis kausi

Maiden 5f D 5
Maiden 6f D 6
Maiden 6f D 4

4 vuotis kausi

Maiden 6f D 1
Allowance 7f D 2
Allowance 6f D 3
Allowance 5f D 2
Allowance 6F T 3
Allowance 8F T 3

5 vuotis kausi
Allowance 7F D

Serendi kisaa 6-8f matkoilla, hiekalla.
Hoitaja: ?
Tästä Serendin omalle sivulle

[Vuonis]

Laukka harkat
Ruokittuani hevoset,myös Serendin, otin Serendin käytävälle.Tamma tanssahteli ja viskeli päätään.Se halusi selvästi juosta.Sujautin kuolaimet tamman suuhun ja liu´utin kevyen laukkasatulan Serendin selkään.Irrotin riimunnarut ja talutin tamman ulos.Nousin tuolin päältä melko pienen (160cm) heposen selkään.
-Perkele paikka!murahdin tamman liikahdellessa säätäessäni jalustin hihnoja.Lopulta sain hihnat säädettyä.
Kävelimme radan reunalla vähän aikaa,ja sitten siirsin Serendin pehmeään ja joutuisaan raviin.Ravattuamme vähän aikaa siirsin Serendin laukkaan.Laukasta käyntiin,ja sitten 800metrin sprintti.Serendi ei ollut hikoilut vielä ollenkaan.
-Mm.Valmentaja Ryan Fagg ja nyökkäsi minua tulemaan lähemmäs.
-Niin?kysyin uteliaana.Yleensä Ryan vain nyökkäsi ja kertoi mitä piti parantaa.
-Minusta tuntuu että filly is ready for maiden.I am sure,Ryan kertoi.Hän oli uskoolisesti opetellut (minun mielikseni) Suomea.
-Yes.When?minä kysyin innokkaasti.
-Hmm...I don´t know.Month later?Two weeks?
-Two week or week!sanoin nyökytellen.
-No!I say MONTH or TWO WEEK later!Ryan sanoi ankarasti.Hän oli aina se joka rauhoitteli minua.
-Okay,okay...sanoin sovitellen.
-Take 600meters run and stop exercise,Ryan neuvoi.
-Okay!sanoin hilpeämmin ja käänsin Serendin keskemmälle ja pyysin sitä laukkaamaan.Pyysin sitä nelistämään,ja lopetin harjoituksen ja hoidettuani Serendin lähdin neuvottelemaan Ryanin kanssa tamman tulevista kilpailuista.

[Vuonis]

Uutisia

Silittelin Serendi sen karsinassa.Aamuisessa tallissa tuoksui hevoset,nahka ja heinä.Olin jakanut hevosille ruat,ja nyt nerouskuttivat nautinnollisesti.Leukojen jauhannasta tullut ääni täytti koko tallin.Serendi oli yksi niistä harvoista hevosista jotka sallivat mielellään ihmisen silitellä sitä ruokinnan ajan.
-Arvaas mitä,Sentti?kysäisin hevoselta hellästi.
Serendi käänsi vasenta korvaansa minuun päin muttei lopettanut syömistä.
-Sie pääset kisoihin Empun kanssa,hihkaisin.
Olihan se mukavaa,kun oma hevonen pääsi kisoihin.Vielä kivempaa on,jos hevonen voittaa...
-Mitäs mietit?Ryanin ääni kuului karsinanovelta.
Hymyilin.
-Meiän Sentti pääsee vihdoin ja viimein [/b]kisoihin,vastasin.
Ryan tuli karsinaan ja sulki minut syliinsä.Hetken aikaa kaikki oli täydellistä,tai pidempääkin.
2HM

[Vuonis]

Laukkaa,laukkaa!

Harjasin hevoseni silkkistä,klipattua karvapeitettä.
-But I know I have fickle heart....
Hyräilin Adelen "Don´t You Remember"-biisiä,nauttien hevosten rouskutuksesta taustalla.Sentti katseli ympärilleen uteliaana,silmät loistaen kuin pienet tähdet.Olin aina pitänyt tästä tammasta;sillä oli pitkät askeleet,kiiltävä turkki ja siro rakenne.Siitä tuli mieleen keijukainen,jonka persoona oli aina hiukan erilainen;yhtenä päivänä ujo haaveilija,toisena murjottava kipakka tamma.Tunteet ihmisiä kohtaan pysyivät silti samoina,Serendi oli hirmuisen ihmisrakas.Sentti oli aina ollut Gjoleenalle kuin sisko,mutta se oli niistä se ujompi,rauhallisempi,kypsempi.Gjoleena oli rajumpi ja hillittömämpi.Ja reilusti itzeppäisempi.Silti ihailin Serendin voimaa,mikä pääsi eloon sen juostessa laukkaradalla.Se ei ollut samanlaista kuin Gjoleenalla.Gjoleenalla nopeus oli räjähtävä,kuin sen sisäinen peto olisi päässyt valloilleen.Serendi laukkaradalla...Se oli jotain ainutlaatuista.Senttu laskelmoi,katseli,juoksi..Se nautti jokaisesta askelesta,sekunnista...Sen juoksu näytti(ja tuntui) tanssilta,se loikki baletti askelin halki laukkaradan.Ratsastajasta se tuntui lentämiseltä;voimaa ei tuntenut,vaan se tunne oli kevyempi..Serendiä tuskin huomasi.Tunnetta ei pystynyt pukemaan sanoiksi,lauseista puhumattakaan.
Ujutin yksinkertaisten suitsien nivelkuolaimet Serendin herkkään suuhun.Sentti laski päätään,avasi suunsa ottaakseen kuolaimet.
-Kiltti heppa,hihitin.
Laitoin vielä satulan paikoilleen ja talutin tamman ulos.
-Can I help you?Ryan kysyi.
Nyökkäsin,ja hän punttasi minut Serendin selkään.Annoin hänelle pikaisen suukon ja kannustin Sentin radalle.Samaan aikaan radalla oli Emppu ja Gjoleena,mutta koska laukkaradoilla yleinen sääntö oli että kovempaa menevät ratsukot menivät sisäradalla ja lämmittelevät ratsukot menevät ulkoradalla,ei yhteen törmäyksiä tullut.
Jo Sentin käynti oli soljuvaa,ja aloin haaveilla laukkapätkästä.Tänään minun oli tarkoitus laukata kolmeneljäsosa mailin verran,ja mietin pitäisikö kuitenkin laukata maili...Noh,enköhän pärjäisi vähemmällä.
Ravattuani tarpeeksi,käänsin Serendin sisäradalle.Puristin kädet nyrkkiin...
-Mene Sentti!huusin.
Sentti hyppäsi sirosti,mutta voimakkaasti,eteenpäin.Vauhdista hurmioituneena se lähti kiihdyttämään vauhtia,kuulin kuinka kaviot tahkosivat maata.En pystynyt ajattelemaan muutamaan sekunttiin yhtään mitään,vauhti vaikutti mietiskelyyni negatiivisella tavalla,ja salpasi hengitykseni.Nojauduin eteenpäin ja taputin Serendin kaulaa nyrkeilläni.Käskystä Sentti ampaisi vielä kovempaan vauhtiin,ja uskoin ettei edes nopein ferrari menisi meistä ohi...Mutta sitten toiselle sivullemme tuli ferrari nimeltä Gjoleena,silmät innosta loistaen.Emppu ei saanut vauhdista innostunutta ratsuaan rauhoittumaan,joten harjoituksesta oli tullut kisa.Yritin hiljentää Serendiä,mutta tamma piti kisailusta.Pian hevoset kuitenkin hiljensivät.
-Taisi tulla tasapeli!onnittelin.
Tälläinen päivä tästä tulikin

[Vuonis]

Kisapäivä 22.2

Linda oli puunannut Serendiä vaikka kuinka paljon.Oli päivä 15.2,viikko aikaa Stormsky Stablen järjestämiin laukkakisoihin.Serendi oli ilmoitettu maiden-lähtöön-ties vaikka voittaisi.Serendistä oli kyllä leivottu suosikkia...Mutta täytyisi olla realistinen.Toimisin itse jockeynä,ja koska kyseessä oli Serendin ensimmäiset kisat,en ollut kovin toiveikas.Tamma saisi harjoitella pari kertaa ennen kuin voisin odottaa siltä sen parastaan.Linda lähti mukaan Ranskaan,sillä Stormsky Stable sijaitsi siellä.
Serendiä ei oltu aiemmin kuskattu kisoihin,ja se oli aika hermostunut.Onneksi Sentin luonne oli yleisesti rauhallinen,joten lastauksessa ei tullut pahempia ongelmia.Matka Englannista Ranskaan kesti 8 pitkää tuntia,koska jouduimme vähän väliä pysähtymään Serendin takia.Emppu oli kinunnut tulla mukaan,mutta koska Ryan ei pärjäisi kaikille töille tallilla mitään yli viikkoon,hänen oli jäätävä talonvahdiksi.
-Pahin uhka on varmaankin Sasnak Dorothy,onhan se sentään Sasnakilainen ja emäkin Sasnak Dinotté,joka on voittanut G1 Breeder´s Cup Turf Milen ja tullut toiseksi G2 Del Mar Mile Handicupissa!hätäilin.
-Vaikka toisaalta,Sasnak Dorothyn uran alku ei vaikuta juurikaan kovin lupaavalta,vaikka emä onkin G1 tasoinen,ja isäkin Poison Pirate SNAK,sekin G1,vaikka ura ei ole yhtä loistokas kuin Sasnak Dinotté...Pitää ottaa huomioon varsinkin Quer Lita...En ymmärrä mitä se tekee maidenissa!huudahdin turhautuneena.
Linda katsoi minuun kysyvästi,hän huolestui hoitsunsa puolesta ja puristi selkänojan reunoja.
-Se ori on voittanut Baltimore Turf Sprinti UG:n ja Bird Stone Stakes UG:ssa se tuli neljänneksi...2-vuotis kaudellaan se pärjäsi hyvin,selostin ulkomuostista.
Linda oli äärimmäisen hermostunut,mutta minä rentouduin sitä mukaan mitä enemmän papatin.

Olimme viipyneet Ranskassa nyt 6 päivää,ja huomenna olisivat kilpailut.Linda hoiti Serendiä lakkaamatta,vahti sitä jopa silloin kun se oli laitumella.Olimme sopineet Stormsky Stablen omistajan kanssa että toisin Serendin Ranskaan ennen kisoja,jotta se voisi totutella rataan.Onneksi kisat olivat hiekalla,sillä Serendi sai parempia tuloksia sillä kuin nurmella.Tutkin taustoja kilpailijoista ja treenasin Serendiä lähes päivittäin melko kevyesti,mutta tein myös rankempia harjoituksia pitääkseni sen kuntoa yllä.Autoin Lindaa puhdistamaan Serendin kisavarusteet,ja tarkistin että minulla oli mukanani oma kisapukuni.Matkalaukussani oli viikattuna kaunis,ratsastus asu;paita,jossa oli valkoisia ja vaalean vihreitä raitoja,sekä valkoiset housut.Kypärääni laitoin satiinisen hupun,jossa oli valkoisia ja vaaleanvihreitä raitoja.Suojalasit,hanskat ja ratsastussaappaatkin olin muistanut.

~Kisapäivä~
Joka paikassa oli hälinää ja musiikkia.Serendi tanssahteli pää korkealla sieraimet suurina;se ei ollut hätääntynyt,vaan innoissaan.Niska ei ollut jännittynyt,hevonen oli puhtaasti innoissaan ja rakasti tilannetta.
Linda ihaili Serendiä katsomosta.
Vihdoin tuli aika viedä hevoset lähtökoppeihin.Serendi meni sävyisästi ja innoissaan koppiin,ja odotti lihakset jännittyneinä lähtösummerin soimista.Katsomossa tuli hiljaista.
Sitten summeri soi,ja yleisö alkoi hurrata.
-Lähtö onnistui!Kärkeen ampaisi Happy Daze,jonka rinnalle kirii Manhattan Millionaire!Kolmantena juoksee Bailey´s Serendipity...Sasnak Danto jää pussiin ja jää.
En kuunnellut enempää,vaan pidätin Serendiä.Happy Daze ja Manhattan Millionaire alkaisivat hyytyä piakkoin,mutta Chupee FlashBackilla oli yleensä loistava loppukiri.
Serendi ei jarruttelujani kuunnellut,vaan nojautui kuolaimeen ja pidensi askeltaan.Ymmärsin jarruttamisen turhaksi,ja ohjasin Serendin Happy Dazen ja Manhattan Millionairen väliin.
Mutta sitten Manhattan Millionaire yritti näykkäistä Senttiä!Ohjasin hevosta kohti ulkorataa ja Happy Dazea.Happy Dazen jockey läimäytti raippaansa,ja herkkä Serendi säikähti.Se alkoi jäädä jälkeen ja harhautui ulkoradalle.Sen askeleet lyhenivät,vaikka se selvästi halusi juosta.Quer Lita juoksi ohitsemme,sitten Chupee Flash Back. Velazeraptor Spec juoksi myös ohitsemme sisäkautta,ja yhtäkkiä Happy Daze alkoi hyytyä ja jäi pussiin.Olimme nyt kuudensina,koska Air Force One CTB oli päässyt ohitsemme.Nyt 5furlongista oli jäljellä 200m,ja Sentti sai päättäväisyytensä takaisin.Kannustin tammaa nopeampaan vauhtiin,ja Serendi ehti ohittaa Air Force One CTB,joka jäi ja tuli 11.Me ohitimme maaliviivan viidensinä.
Serendi hidasti,puuskuttaen.Mutta hikinen tamma ei ollut kuin hiukan kaulalta.Linda oli iloinen Serendin puolesta,ja niin olin minäkin.Huomenna lähtisimme kotiin,ja palaisimme arkeen.Sen jälkeen R-Coreen ja kohti uusia seikkailuja!
Serendin ensimmäinen kilpailu:
5F,D,5/14

[emppu]

Maastoillaan!

Serendi katsoi minua kummissaan.
- No, nyt tyttö seni! huokasin.
Senttu heilautti päätään ja ravisteli koko vartaloaan. Juuri laittamani satula kierähti mahan alle. Huokasin. Laitoin satulvyön aina tallissa ekaan reikään. Satula oli tainnut olla liiankin löyhällä. Korjasin satulan oikealle paikalle.
- Tarvitsetko apua? Benin ääni kuului oven suusta.
Hymyiln kiitokseksi.
- En, mutta... ääneni hukkui romanttiseen suudelmaan.
- Eiks Empun pitäny mennä maastoon? kuului Jasun tomera kysymys aivan vierestä.
- JEP, vastasin punaisena ja aloin laittaa Sentulle suitsia.
Huomasin kyllä Benin anteeksi pyytävän katseen, mutta en vastannut siihen. Jasmin oli Jasmin eikä siitä muuksi muuttuisi!

Jasmin oli mennyt Lennun ja Gjoleenan luo. Minä ja Ben seisoimme kaksin pihassa Sentun tykönä. Kumpikaan ei puhunut mitään.
- Autatko minut kyytiin? kysyin hiljaa.
Ben käveli luokseni. Ben tarttui käsillä vyötärööni. Ben tuli lähemmäksi. Ben katsoi minua lämpimästi. Me suutelimme. Salaman nopeasti Ben tartui jalkaani ja kiepsautti minut satulaan. Sitten hän oli poissa. Istuin selässä kuin puulla päähän lyöty. Mielessäni kaikuivat vain tutut sanat:

Osaan sanoa kymmenellä kielellä kiitos,
osaan hyvää uutta vuotta toivottaa,
mutta aamuöisin loistavaa tähteä en kiinni saa.
Saatan kohtaa vaikeudet silmästä silmään,
saatan olla hiljaa jos niin vaaditaan,
saatan seppeleen mä laskea ja läheä jatkamaan.

Kuin unessa ratsastin maastopolkuja pitkin. Ajattelin Beniä... rakkautta.... suudelmaa.... tulevaisuutta. Tulimme huomaamattani eräälle noin kilometrin mittaiselle lumiselle metsätielle. Samassa läheisestä puusta tippui lumi. Senttu ampaisi kiitolaukkaan. Kaaduin taaksepäin. Säikähdin. Jalustin lähti. Silloin nousin salamana ylös. Annoin Sentun mennä. Hiukseni hulmusivat. Tämä oli ihanaa!
~Emppu ja Senttu
~Laulun sanat: Rakkauden haudalla

Hyvä tarina!Ei tarvitse joka viikko kirjoittaa jos et jaksa 10v€//Vuonis

[Linda]

Märkä, sateinen ja kylmä brittitalvi oli pikkuhiljaa vetäytymässä tiehensä, joskin moni harmaa pilvimassa leijui vielä taivaalla. No ainakin olin tyytyväinen ainakin siihen, ettei vettä kuitenkaan vielä tihkuttanut. Olin matkalla Plezieriin, jossa minua odottelisi uusi hoitohevoseni, Bailey's Serendipity, tai Serendiksikö sitä sanottiin... Vai Sentuksi? No tjaa-a, väliäkö tuolla. Nämä hallitsivat suurinta osaa ajatuksistani kävellessäni bussipysäkiltä päin kohti laukkatallia, jossa aloittaisin tänään hoitajapestini. Vatsanpohjalla kutkuttelevasta jännityksestä huolimatta olin lähinnä innoissani Serendin tapaamisesta. Pian näin mutkan takana neljän tallin pihapiirin, tyypillinen laukkatalli kuva joka monella oli mielessä, laukkaratoineen kaikkineen. Kiristin tahtia, ja vedin syvään henkeä kunnolla pihaan päästyäni. Olin noin metrin päässä ovesta, valmiina asettamaan käteni kohta ovenkahvalle, ja painamaan sen alas, kun ovi pamahti auki ja kaksi kikattavaa tyttöä ryntäsi ulos, ja vetäydyin vaistomaisesti parilla hypähdyksellä taaksepäin. Sain puheesta selvää vain jotenkuten, kunnes toinen heistä huomasi minut, ja rauhoittui, samaten toinen.
-Moi! Toinen heistä, kiharahiuksinen tyttö kysyi varsin ystävällisesti, ja pyyhkäisi hieman silmäkulmaansa. Minä hymähdin hieman, ja hymyn kaarre levisi suu pielilleni.
-Mä oon Linda, tuon Serendin hoitaja... Sanoin ehkä hitusen hiljaa, ujouttani.
-Okei. Mä oon Emppu, ja toi tossa on Jasmin, hän sanoi osoittaen vieressään seisovaa tyttöä, jolla näytti olevan vielä vähän naurussa pidättelemistä. –Mä hoidan Gjoleenaa, kiva kun Senttukin on saanut oman hoitajan. Se on tuolla tarhassa, me voidaan varmaan tulla näyttämään se sulle? Emppu sanoi, ja nyökkäsin. Mukava saada näin ”lämpöinen vastaanotto”, tai ainakin tuntuu siltä kuin olisi tervetullut. Otin tallista riimun-narun Empun osoittamalta paikalta, ja hän ohjasi minut Jasminin kanssa tarhalle, jossa Serendi hamuili maasta heiniä, ja sydämeni suli. Noin suloista ilmestystä ei ollut ennen varmasti nähty.
-Sä pärjäät varmaan nyt? Senttu ei rynni tai mitään, tosi kiltti hevonen, Jasmin sanoi, ja nyökkäsin. Toki, oli sitä kamalia rynnijöitäkin ennen taluteltu, ja tälläisiin Serendi ei nähtävästi lukeutunut. Tytöt jäivät katsomaan hetkeksi aikaa vielä, kun kävelin märän, litisevän maan läpi tarhan luokse, jossa jalo, siro eläin siirsi katseensa tulijaan, ja otti muutaman askeleen lähemmäs, uteliaisuuttaan.
-Serendii... Sanoin matalalla ja rauhallisella äänellä täysiveriselle, kun livahdin sen tarhaan, ja nappasin tamman kiinni riimun-naruun. Taputin tammaa hellästi kaulalle, ja avasin portin lähtien taluttamaan rautiasta sisälle laukkatalliin. Emppu ja Jasmin olivat jo livahtaneet jonnekin. Vieläkin oli jäänyt arvoitukseksi, minkä takia he olivat juosseet tukahtumaisillaan nauruun ulos tallista, mutta väliäkö tuolla. Talutin tamman karsinaansa, ja jätin riimun-narun oveen, sitoisin tamman kiinni vielä, vierashan se minulle vielä oli. Noudin pari harjaa ja kaviokoukun, ja tänään olin ajatellut ihan vain tutustua tammaan turvallisesti tallissa, ratsastuksen aika olisi sitten myöhemmin. Avasin karsinan oven hitaasti auki, ja astuin sisään. Tamma ei näyttänyt liiemmin likaiselta, eikä märältäkään, joskin jaloissa oli hieman kuraa. Aloin juuriharjalla harjata pehmeää, ohutta karvaa pitkillä ja vahvoilla vedoilla, ja kiinni oleva Serendi vain vilkuili minua hitusen uteliaasti. Ihanaa, tammahan oli koko harjauksen ajan kuin pieni enkeli! Toisen puolen harjattuani silitin rautiasta, ja kuulin kuinka ovi kävi.
-Ryan, can you close the door?
-Yes, wait a sec.
Puhe kuului, ja kaviot kopsahtelivat kovalla lattialla askelten saattelemana, ja ovi pamahti kiinni. Serendi tuijotti tulijaa karsinassaan, ja kurkistinhan minäkin, että kuka kumma sieltä tuli. Tulijat olivat Vuonis ja Ryan, ja Vuoniksen tunnistinkin ainakin jotenkin, hänen kanssaanhan olin sopinut rupeavani hoitamaan Senttua.
(Tästedes puhe suomennettu kokonaisuudessaan.)
-Leena meni tänään tosi hyvin! Aivan mahtava meno! Vuonis kehui, ja taputti tamman hikistä kaulaa, Ryan vain nyökkäsi. Sitten Vuonis äkkäsi Serendinkin olevan sisällä.
-Senttu! Mitä ihmettä sä sisällä? Hän ihmetteli ääneen, kunnes huomasi minun pilkistävän kaltereiden välistä.
-Ai moi! Oletkos sä Linda? Hän kysyi, ja nyökkäsin arahkosti. Vuonis hymyili, ja nyökkäsi –Sentullekin tekee hyvää saada ”oma ihminen”. Sen jälkeen hän keskittyi juttelemaan Ryanin kanssa, ja minä keskityin harjaamaan Serendiä. Tamma seisoi korvat hörössä, ja antoi harjata loppuun saakka ilman sen kummempia kommelluksia. Vein harjan pois, ja otin kaviokoukun esiin, ja nostelin tamman kaviot putsaten ne ja tarkastaen, ettei kenkiä ollut irronnut, saatika sitten nauloja. Serendi nosteli kaikki jalkansa nätisti, ja loistin kuin Naantalin aurinko. Serendi oli Ihana, isolla I:llä. Kello oli vasta niin vähän, että heitin tamman niskaan sadeloimen, ja vein Serendin vielä takaisin tarhaansa, jonka jälkeen menin takaisin talliin vielä hetkeksi. Otin kännykkäni esiin, ja naputtelin äidille viestin, että hän voisi vaikka tulla minut hakemaankin, ja pian sainkin vastaukseksi, että hän olisi tallilla kymmenen minuutin päästä. Niinpä odottelin siinä vielä yksikseni pari minuuttia, kunnes siirryin pikkuhiljaa ulos, jossa vesipisarat olivat jo alkaneet tanssahtelemaan pikkuhiljaa pihassa. Äidin auton siluetti piirtyi punaisena tielle, ja lähdin pikkuhiljaa parkkipaikalle päin.
Ihanaa Plezier, ihanaa!
-Linda ja Serendi, 1HM

>>tästä ei nyt tullut mitään uutta ja hienoa/erilaista, mutta toivottavasti kelpaa /kyllä, minut häädettiin koneelta, kirjoitin kiireessä ;D<<
KAIKKI tarinat ovat miusta ihania!<3 Ja niin oli tämäkin! Oli helppo samaistua, ja teksti oli sujuvaa. Eipä kirjoitusvirheitäkään pistänyt silmään... Ja annas kun arvaan: Emppu ja Jasmin ryntäsivät ulos jonkun jekun jälkeen? 20v€ //Vuonis