Henkilökunta

[Vuonis]

Henkilökunnan päivis
~ Marjorie"Jo"
~ Janice
~ Brianna"Bree"
~ Tommy"Tom"
~ Hannah
~ George"Greg"

[Vuonis]

Janice

Kun olin soittanut Vuonikselle ja kertonut tilanteestamme, hän keksi että voisimme muuttaa hänelle. Minä saisin opiskella harjoittelija jockeyksi, ja äiti voisi toimia estevalmentajana, kuten ennen vanhaan. Bree voisi yrittää tehdä jotakin järkevää. Tuhahdin. Pikkusisko ei varmaan ikinä oppisi siivoamaan karsinoita. Kiukutteleva Bree oli ahtaassa kerrostalo asunnossa painajainen, mutta nyt kun tyttö pystyisi juoksemaan vaikka ympäri laukkarataa agressioidensa purkamiseksi(Aivan kuin Prin) ja äidin ja Breen asunto ei onneksi ollut pienimmästä päästä. Minä itse asuisin viereisessä parakissa.
Bree olisi voinut ottaa koko muuton paremmin, ihan vain jo valmiiksi masentuneen äidin vuoksi. Äiti otti avioeron raskaasti, eikä kettuileva Bree auttanut asiaa. Ehkäpä Bree löytäisi täältä unelmiensa hevosen, josta hän pienenä kertoi Janicelle. Arabi, liinaharjainen rautias, melko pieni ja hiukan ponimainen. Vuonis oli nauranut kun Janice oli leikillään kysynyt löytyisikö tallista tuollaista.
- Heheheh... Melkein, melkein... Voi että meiän Fantaa, siitä tulee BREEN unelmaratsu... Hehheh...
Janice ei käsittänyt mitä serkku oli tuolla tarkoittanut. Noh, pianhan se selviää.
-Heippa Vuonis! Janice huudahti.
Hän vilkaisi autoon samalla kun halasi lähes samanpituista serkkuaan. Bree kökötti takapenkillä vilkaisematta missä oltiin, edessä olevan tuolin selkänojakin kiinnosti enemmän. Janice ei kuitenkaan antanut mokoman huonontaa mieltään.
-Millos pääsen laukkailemaan? Janice kysyi suomeksi, vaikkakin hiukan änkyttäen ja hitaasti. Suomea ei oltu puhuttu sitten... 9 vuoteen..? Voi herranen aika.
- Voidaan puhua ihan englantia, ei tarvitse vaivautua, Vuonis naurahti.- Pääset vaikka heti Rockin selkään jos siltä tuntuu, hän jatkoi vitsaillen.
-Taidan jättää väliin.
Tallista tuli ulos joku, melko nuori tyttö, taluttaen...
-Ei voi olla totta... Janice purskahti nauruun. - Älä vain sano että TUO on Fanta!
Vuonis nyökkäsi hymyillen.
- Hei Bree, tuolla on sinun unelmahevosesi! Vuonis huudahti auton sisälle.
Breen oli vaikea hillitä innostusta kasvoillaan. Eikä se ihme kyllä laimentunut, vaikka Fantasta näki selvästi ettei se ollut arabia nähnytkään(mikä on ihan totta).
- Mikä sen nimi on? Bree kysyi ohuella ja karhealla äänellä. Ei ihme, Bree oli pitänyt mykkä koulua kokonaiset kahdeksan tuntia.
- Fanta, se on oma kasvattini, Vuonis kertoi yhä hymyillen.- Eihän se ole arabi... Mutta ainakin ponimainen.
Janicea hymyilytti.
- Jee, nyt voin kertoa heistä Lindalle ja Heikulle! Fantaa taluttava tyttö huudahti huomattuaan auton.
- Hän on Emppu, Plezierin tallimestari, Vuonis selosti hiukan nolona.
- Herkästi innostuva? Marjorie arveli.
- Erittäin, Vuonis huokasi.

Kun kimpsut ja kampsut oli purettu, menimme Vuoniksen pikkiriikkiseen "taloon". Vuonis kertoi lyhyesti arjesta, laukkahevosista, ja hevosista joita Via Actiassa, heidän uudessa kodissaan olisi. Eniten Breetä näytti kiinnostavan Fanta, Rio ja Lillie. Kun hän kysyi saisiko noilla ratsastaa Vuonis vaikutti punehtuvan.
- Fanta on minun ja Empun puoliksi, joten kysy häneltä, minulle se öh, käy.
Vuonis vilkaisi äitiin kysyvästi. Jo nyökkäsi, näin kertoen että Bree oli luotettava ratsastaessa.
- Rio on minun hevoseni. Hoidan sen kokonaan itse; harjaan, puhdistan karsinan ja tarvittaessa vien itse sen tarhaankin. Ja ratsastan.
Bree vaikutti pettyneeltä, talli kierroksella Rio oli ollut niin mahtavan näköinen.
- Tarvittaessa talutat sen itse tarhaan..? kysyin hiukan epäilevästi.
- Niin, Rio on aika... Valikoiva, ihmisten suhteen. Se on yhden naisen hevonen... Vuonis selosti nopeasti.
- Pitääkö sitä varoa, pureeko tai potkiiko se? Marjorie kysyi nyt hänkin epäilevään sävyyn.
- Ei, vain miehistä se ei pidä. Teillä ei pitäisi olla hätää, Vuonis selitti.
He söivät iltapalaa, ja menivät nukkumaan. Seuraavana päivänä heillä olisi paljon tehtävää.

[Vuonis]

//Emppu, älä loukkaannu mitä Bree siusta ajattelee, älä ota henkilökohtaisesti(sehän on vain hahmo, ja pitäähän olla jotain jännitystä tässä ihanassa arjessa! ; ))
Bree

Minä vihasin ajatusta heti sen kuultuani. Maalle muutosta. "Ymmärtäväinen ja rakas serkkumme Vivian, auttaa meitä eteenpäin isän ja äidin erosta"- oli Janice antanut ymmärtää kaikilla niillä turhilla ja tylsillä paasauksilla, mitä olin kuullut koko sen kuukauden ajan. Ja nyt, kun näin tuon suloisen ja veikeän pienen ponin, en edes tahtonut muistaa niitä kaikkia karmeita sanoja ja solvauksia, mitä olin huutanut äidille, isälle ja Janicelle.
Mutta sitten oli se paskiainen. Emppu. Ei sopinut sille se, että hoitaisin vähäsen Fantaa. Vivianille se kyllä kävi, ja eikös hän omistanut koko pahuksen tallin...? Emppuhan oli vain tallimestari Plezierissä! Eihän sillä heitukalla ollut edes asiaa talliimme! Vitsin urpo, ei voinut sitten jättää Fantaa rauhaan hetkeksikään. Hoitelisi vaan niitä kirpun syömiä laukkaraakkeja ja karvaisia issikoitaan.
Rio ja Fanta- siinä vasta hevosia. Jos voisin saada Riosta oman kisapolleni, ja Fantasta maastoseuralaisen... Vaan ei, piti sitten Vivianin alkaa hankalaksi. Edes Rioa ei saanut hoitaa, ratsastamisesta puhumattakaan! Vivian, niiiin täydellinen ja hyväsydäminen... Eikä sitten voinut antaa minun vain ratsastaa Riolla?! Dorka mikä dorka... Äiti oli heti myyty, kun pääsi tänne, mutta minä näen serkun läpi. Epäpyhä, mielistelevä lehmä.
Goddeskin vaikutti ihan ookoolta, noin aluksi. Olihan se nätti, ja liikkeet olivat hyvät, mutta se, sehän oli... Laukkahevonen! Hullu, hirveän kovaa juokseva, ryöstävä, kamala hevonen. Se ei ikinä käsittäisi kouluratsastuksen hienouksia, vaan lähtisi pinkomaan hullun kiilto suurissa silmissään heti suoran nähdessään. Ehkäpä jätänkin Goddesilla ratsastuksen...
Seuraavana aamuna heräsin oudosta huoneesta, ja jouduin paniikkiin.
-Äh, ainiin.
Muistin olevani parakissa, jossa oli vain yksi huone, johon kuitenkin mahtui kaksisänkyä, pieni keittiö, sohva ja televisio. Luksuskämppä se ei todellakaan ollut, mutta talomme ei ollut vielä valmis. Sekin olisi pieni, kahden asuttava, yksikerroksinen, missä olisi keittiö, olohuone ja kaksi makuuhuonetta. Mutta ei se ollut huonompikaan kuin kaupunkiasuntomme. Kömmin ylös sängystä keittiöön, keitin kahvit vanhalla keittimellämme ja laitoin leivän paahtumaan. Äiti oli herännyt ajat sitten, ja niin olisi minunkin pitänyt, olinhan "ruokintavastaava".
Äkisti ovi repäistiin auki.
- Mitä...? äiti sopersi vihaisena.
- Sinun olisi pitänyt herätä puolituntia sitten! Nyt ruokkimaan hevoset, heti! äiti huusi.
Teini-temperamenttini nousi pintaan.
- Ei kiinnosta! Laita se hiton Janice hoitamaan homma, kerrankin! kiljaisin kaiken yhteen syssyyn.
Ärsytti, kun ei ollut omaa huonetta jonne rynnätä näyttävästi. Sen sijaan syöksähdin vessaan, vaihdoin siellä farkut ja topin. Tämän jälkeen juoksin talliin, joka oli onneksi autio. Menin Fantan karsinaan, laitoin riimunnarusta ohjat riimuun ja talutin ponin ulos. En miettinyt ollenkaan mitä tein, ja Fanta kai vaistosi sen. Hyppäsin matalan ponin selkään ja karautin matkaan. Fanta oli hankalampi, kuin kuvittelinkaan. Koko ajan se yritti syödä, tai sitten se säikkyi olemattomia. Laukkasin tiellä jonkin matkaa, kunnes kiukkuni oli laantunut ja Fanta puuskutti. Ei ponilla ollut kovin hyvä kunto, vielä... Kun vain saisin äidin ostamaan Fantan minulle, kiitäisimme pian kilparadalla.
- Brianna Webster! kuulin tutun äänen metsän suunnalta. Ei kai se ollut..? Nyt olin pulassa.
- Alas hevoseni selästä, heti! Emmi huusi, ja hänen ratsunaan oli jokin täysiverinen.
Loin häneen uhmakkaan katseen. Olinhan häntä vanhempi.. Miksei hän vain antaisi minun olla?
- Ja miksi? Vivian antoi mulle luvan, vastasin englanniksi. Hän ei näyttänyt ymmärtävän, kun puhuin murteella. Hah.
- Miks mun pitäis tehä sillee ku sä sanot? Et vastannu mulle, jatkoin omahyväinen hymy huulillani.
Hän näytti ymmärtävän sen verran, että saattoi suuttua minulle.
- Vuonis itse sanoi minulle ettei hän anna sinulle lupaa hoitaa Fantaa jos se ei käy minulle, Emmi sanoi itsevarmasti.
- Niin, hoitaa. Ratsastaminen on eri asia, jos tiedät, mitä tarkoitan, jatkoin yhä hymyillen. Tiesin että tästä tulisi satikutia, mutta mitä väliä?
- Senkin... Emmi raivostui.
Hän ratsasti tielle, nappasi riimunnarun ja lähti taluttamaan Fantaa laukkahevosen selästä käsin.
- Hei, mitä sinä teet?! huudahdin.
- Vien ponini takaisin, hän sanoi kuin se olisi itsestään selvää.
- Kohta se ei enää ole sinun... Ostan sen Vivianilta, totesin ylpeänä.
Emmi naurahti ivallisesti.
- Aahaa, ja siis hän myy sen sinulle tämän jälkeen? Mitä seuraavaksi, osallistut koulukisoihin Riolla? Ratsastat esteitä Serendillä? Emmi jatkoi kikattaen.
Naurakoon vielä, mutta minähän ostan Fantan... mietin ja aloin suunnitella.

[Vuonis]

Bree

Huokaus. Alku uudessa koulussa oli suhteellisen helppo, tunsin jo ennestään muutaman tytön ja pojankin. Eiväthän he olleet läheskään yhtä siistejä kuin aikaisemmat kaverini, mutta heidän seurassaan saattoi olla joskus kivempaa kuin... vaikka sen Emmin kanssa, Se vittuileva tytön heitukka ei ollut ansainnut kunnioitustani, vaikka poikaystävä olikin kohtuu hyvän näköinen. Ben oli ihan kiva, muttei tarpeeksi yllytyshullu minun makuuni.

Ja Fantaa en saanut harjata, hoitaa, ratsastaa... Tuskin edes silittää! Sillä tytöllä oli joku tai useampi ruuvi löysällä, kun omi ponin kokonaan itselleen, vaikka kyllä Vivianillakin oli sanan valtaa. Serkku sentään puolusti häntä, muttei Emmi näyttänyt luottavan tähän. Johan oli, jos ei pomon sanaan luota! Mahtaa olla läpeensä tyhmä, kun ei usko vähemmällä.

Janice oli vihjannut, että saattaisin saada oman hevosen. Jos kyseessä olisi Fanta, innostuisin. Mutta ei, tapaus oli karvainen tinker, joka oli kiertänyt kodista kotiin ja heitellyt taitamattomat ratsastajat selästään. Lehden kuvassa se näytti laihalta ja karva takkuiselta, vuohiskarvoista puhumattakaan. Siihen koniin en koskisi sormellanikaan.
Rion tai Goddesinkin kelpuuttaisin, eikä Lilliekään näyttänyt pahalta. Valitettavasti Rio oli hullu, pureva ja potkiva koni, Goddes yhtä hullu laukkasukuinen täysiverinen ja Lillien omisti Linda, joka ei tammaa myisi.

Mutta sitten huomasin netissä hevosen, jonka huolisin. Se on akhalteke ori, Akilan. Kullanruskeassa karvassa on metallinhohdetta, eikä hinnaskaan ollut ollenkaan vikaa, heponen maksoi vain 250 puntaa. Vivian ei kuitenkaan tahtoisi uutta oria talliinsa, mutta itse en tahdo tylsää ruunaa vaan kunnon orin. Nuoren orin, ja Akilan on vain nelivuotias. Kun kerroin viimeisimmän, Viv pudisteli päätään entistä nopeampaa tahtia.
"Mutta kyllä minä pystyisin pitämään sen aisoissa, ja jos en, niin sinä saisit tehdä siitä vaikka laukkahevosen. Akhaltekejäkin käytetään laukkaurheilussa, tiesitkö?" suostuttelin viattomalla ja mahdollisimman kiltillä äänelläni.
Emppu puhdisti issikkansa varusteita taaemmalla ja pudisti päätään virne raivostuttavalla pärställään.
"Nelivuotias ori ei kuulosta sopivalta sinulle. Bree, sinä olet niin... temperamenttinen, että tarvitset rauhallisen ja harkitsemiskykyisen ratsun. Et puolivilliä akhaltekea, johon lietsot omaa kiirettäsi", hän protestoi lempeään sävyyn.
Emppi nyökytteli päätään, myötäili ja mielisteli Viviania. Raivoni ja teini angstini alkoivat heräillä, päässäni surisivat mehiläiset. Ei, vaan herhiläiset. Herhiläiset, jotka pistäisivät Emmiä ja Viviania...
"Kyllä minä pärjään", tokaisin roima annos päättäväisyyttä äänessäni. Uskoin sanomaani, sataprosenttisesti.
Vivian pudisti päätään, mutta hymyili.
"Selvä, minä voin auttaa sinua Janicen kanssa, jottei hevosestasi tulisi villikkoa."

Empun hymy hyytyi, mutta minun virneeni ylsi korvasta korvaan. Hah, saipa tuo nenilleen!!
"Kiitos!!!" huusin ja ryntäsin ulos. Soittaisin heti Akilanin omistajalle, joka pian olisi hevosen entinen omistaja!

[Vuonis]

vuoniksenparhaat.webs.com/Bree_taluttaataitaltuttaaxD.png [/img]
Kuvassa Bree taluttaa Lillietä ja Goddesia, joka on vähän turhan pikkanen ja... Lennumainen...? En tiedä, ja värit meni persiilleen kun innostus lopahti ja Bree näyttää akalta ja ja ja... Ja pyytelen Lindalta anteeksi, kun olin niiin törkee ja piirsin heposesi ilman omistajaansa!! (;
Siis; Bree taluttamassa Lillietä ja Goddesia, piirtäjänä toiminut Vuonis