|
|
Post by Vuonis on Dec 17, 2012 22:08:31 GMT 3
//Teretulemasta kaikki Plezierläiset(elikkä Linda&Emppu) ja tulkaa pitämään hauskaa Breen kustannuksella... :> Vastaus vuoro: minä, se kumpi ehtii ensin, ja se kuka jää viimeiseksi (; //
Bree lakaisi käytävää ilman kiirettä. Nopeat vilkaisut seinällä roikkuvaan kelloon kertoivat päivän vasta alkavan - vastoin tapojaan oli angsti teini herännyt jo kahdeksalta ja päässyt tallille (kaiken sen pakkelin mättämisen naamaan) yhdeksäksi. Hevoset rouskuttivat tyytyväisinä heiniään, Vuonis tai Marjorie oli jo ruokkinut ne. Janice oli mennyt kaupungille, kertomatta Breelle. Tämä sai tytön puremaan huultaan ja kurtistamaan kulmiaan siihen tapaan, ettei tuota uskaltaisi lähestyä vielää puolenpäivän paikkeillakaan.
Auto kaarsi pihaan, ja se sai osakseen ilkeän mulkaisun Breeltä. Sieltähän se isosisko tuli, mukamas ostamasta hevosten ruokia. Kyllä olisi Breekin tahtonut käydä asioilla - uudet farkut ja topit olivat talvellakin tervetulleita. Ja ystäviä oli mukava nähdä, vaikkei puoletkaan näin aikaiseen olleet hereillä. Ehei, ei ainakaan lauantai aamuisin, sillä perjantai illathan olivat kuuluisia bilettämisestään. Breen harmiksi ei lähistöltä löytynyt yhtään varteenotettavaa paikkaa, jossa rellestää. Sen yhden surkean baarin pitäjä sattui olemaan Marjorien hyvä ystävä, joka kyllä varmasti vasikoisi Breen äidille jos tytär saisi jotenkin keploteltua itselleen juotavaa jonkun täysi-ikäisen avulla. Bree tuhahti. Kaikki hauska oli jäänyt entiseen kotiin.
Mutta Bree ei enää juonut eikä tupakoinut, vaikka suurin osa nykyisistäkin kavereista poltti. Tyttö saattoi pitää itseään jopa hyvänä ihmisenä tuon takia - harva kykeni lopettamaan. Vaikka se ei ollutkaan ollut Breen oma päätös, saattoi siitä silti olla ylpeä.
Bree oli kuulevinaan askeleita ulkoa. Kukahan sieltä nyt tulisi hänen päivänsä pilaamaan? Jos se olisi Emppu, ei Breen raivosta tulisi loppua.
|
|
|
|
Post by emppu on Dec 18, 2012 21:38:11 GMT 3
//Ekaa!
Astelin Via Actian pihaan. Olin ajatellut ratsastaa Naassalla, pitäisi karistaa kiloja nyt, kun sen mammalomakin oli vihdoin ohi. Silmäsin siistiä tallirakennusta ja nautin näkemästäni. Kenen tahansa hevostytön unelma oli omistaa oma hevonen. Ja kaiken huipuksi vielä hommata se asumaan upeaan talliin monen kisahevosen kanssa. Kävelin suoraan ovelle ja valmistauduin vetäisemään sen auki. Samassa puhelin pärähti taskussani. Kaivoin sen näppärästi esiin ja vastasin:
- Emppu puhelimessa.
- Myisin sellaista lehteä, möreästi puhuva mies aloitti.
Löin suutukissani luurin korvaan. Myikööt mitä tahtoo, minä en osta!
Astuin tallin käytävälle. Tallissa oli selvästi hämärämpää kuin ulkona. Räpyttelin silmiäni ja astelin eteen päin. Kun totuin hämärään silmäni erottivat myös kauempana käytävää lakaisevan Breen. Olin niin hyvällä tuulella, etten välittänyt. Astelin vain tätä kohti ja huudahdin iloisesti:
"Hyvää huomenta! Miten sinä olet päässyt sängystä ylös näin aikaisin?"
|
|
Linda
Kohta jotakin
Posts: 162
|
Post by Linda on Dec 18, 2012 22:12:54 GMT 3
"Yes, yes, I understand, mom. Bye now, I said bye... BYE!" Kivahdin ja suljin puhelimen. Yksi kutonen kokeesta, ja heti ollaan uhkailemassa kaikella mahdollisella. Tunnelma oli kaikkea muuta kuin mukava, kun pistin vielä puhelimen äänettömälle, ja tungin syvälle takintaskuuni. Heiluttelin skootterin avaimia hajamielisesti käsissäni, samalla kun astelin ripeästi Via Actian rakennusta kohti. Pitkä, tarkka kouluratsastus varmaan auttaisi haihduttamaan murheet... Tai sitten kunnon estetreenit, 11ocm okserit olivat aina jotenkin olleet keskityttäviä, kunpa vain Vuonis tai Marjorie olisi paikalla vahtimassa...
Räväytin tallin oven auki, ja räpuyttelin hetken silmiäni. Erotin hämärässä kaksi ihmismäistä siluettia, ja tunnistin toisen äänen perusteella Empuksi, toinen taisi olla se Bree. Kävelin tyttöjä kohti, ja pysähdyin metrin päässä.
"Oikein hyvää huomenta! Eikö olekin tosiaan aivan ihana päivä!" Tuhahdin sarkastisesti, mutta häpesin sitä kuitenkin melkein heti, joten jatkoin perään. "Onkohan Marjorie tai joku muu sellainen paikalla, ajattelin mennä hyppäämään Liljalla jonkin sortin esteitä... Vai entäs sä Emppu, ookko menos maastoon, voisin tulla mukaan?" Höpötin ja katsoin sitten Briannaa.
"Ja toki sä voi tulla mukaan jos tahdot..?"
|
|
|
|
Post by Vuonis on Dec 18, 2012 22:33:49 GMT 3
Brianna lakkasi lakaisemasta, kun kuuli kännykän soivan ja siihen vastattavan. Naamalle levisi irvistys, kun vastaajan ääni olikin Empun. Miksi juuri hänen aamunsa vaikutti niin kamalalta heti sen alettua..? Ehkä hän oli kuollut ja joutunut helvettiin tietämättään. Bree ei sillä hetkellä olisi keksinyt mitään kamalampaa kuin Emmin seura.
Puhelu ei kestänyt muutamaa sekuntia pidempään, ja sieltä se päivänsäde sipsutti, kehdaten toivottaa hyvät huomenetkin. Bree vetäisi kasvoilleen näteimmän hymynsä ja kallisti päätään. Hiukset valahtivat takin sisältä sivuille, ja tyttö näytti varmasti jokseenkin ivalliselta nojatessaan luutaan.
"Hyvää huomenta. Näytkös makeita painajaisia?" hän hymähti, antaen ivan terästää ääneensä pisteliästä sävyä. Emppu olisi todellinen idiootti, jos ei tajuaisi Breen haluavan olla rauhassa. "Mikset vaan mene läskin konisi kanssa..." hän huokasi hiljaa ja jatkoi tallin siistimistä. Miksi turhaan huutaa, kun pian saisi itsekkin osakseen vain huutoa Marjorielta?
Ilmaa puhdistamaan saapui sopivasti Linda, joka ei itsekkään vaikuttanut kovinkaan iloiselta. Bree hymyili suorastaan tyytyväisenä kuullessaan toisen sarkastisen tervehdyksen. Olisi ollut melkoisen tylsää olla ainut huonotuulinen, mutta sitten Linda taisi ´ryhdistäytyä ja jatkoikin ihan asialliseen sävyyn itsekseen rupatteluaan.
"No äiti on jossain helvetissä ja Vivian myös", Bree sanoi ilmeettömästi, tilanteesta suorastaan nauttien. Mutta koska yksikseen mököttäminen oli säälittävää eikä yhtä palkitsevaa kuin riitely, ei Bree jaksanut jatkaa samaa rataa. Ja saattaisi olla mukavaa päästä maastoon. "Sori. Vuonis on Ryanin kainalossa laukkakoni... Plezierissä ja äiti on juomassa kahvia sisällä."
Bree sanoi viimeisimmän jopa pahoittelevalla sävyllä, mutta vieraan korvaan ei varmasti ollut varmaa tarkoittiko tyttö tuota. No, Breestä ei ikinä voinut olla varma.
"Ja tulen maastoon mielelläni. Mennäänkö porukalla?" Bree vastasi ja hymyili herttaisesti Empulle. Jospa tuo kiusankappale jäisi Via Actiaan... Bree voisi kysäistä Vuonikselta että sopisiko Rion lainaaminen.. Pahimmassa tapauksessa Goddeskin kelpaisi.
|
|
|
|
Post by emppu on Dec 19, 2012 16:56:34 GMT 3
Samassa talliin ilmestyi Linda, joka vaikutti melko äksyltä, ainakin tervehdyksestä päätellen. Joutuisinko viettämään päivän kahden kiukkupussin kanssa? En sentään. Linda korjasi heti lipsahduksensa ja alkoi puhua itsekseen yhdessä ratsastamisesta. Olin jo valmis vastaamaan, mutta Bree ehti ensin ja aloitti puheensa kaikkea muuta paitsi ystävällisesti. Ei olisi voinut päivä huonommin alkaa, mutta piti ihan tahallaankin hymyillä, vaikkakin vain Breen ärsyyntymisen vuoksi. Kun tyttö sitten yllättäen puhui hieman ystävällisemmin, olin pudota istualleni. Onnistuin kuitenkin pysyttelemään pystyssä ja silloin keksinkin sen; Breellä oli taas jotain metkuja mielessään! Hymyilin ovelasti ja toivoin Lindankin huomaavan sen.
- Kyllä minä lähtisin maastoon oikein miellelläni, mutta tunnen maastot teitä paremmin. Linda tuli kuvioihin myöhemmin ja sinä Bree samoin. Joten ajattelin, että olisikos mahdollista päästä johtamaan joukkoa? Voitaisiin tehdä rankempi lenkki, laukaisin hieman ivallisesti. Katsoin vuoroin Lindasta Breehen ja jatkoin:
- Ja minun ohittamiseni olisi sitten ehdottomasti kielletty!
Loin murhaavan silmäyksen Breehen ja toivoin tämän huomaavan sen. Ehkä tyttö sitten jäisi kotiin? Lindan kanssa olisi kymmenen kertaa mukavampaa.
|
|
