KoulutustaPariviikkoa sitten katsellessani ikkunasta,kuinka kovaa ori juoksi,tein päätöksen.Rockista tulisi laukkahevonen.
Olin luultavasti alitajunnassani tiennyt,että olin päätökseni asiasta tehnyt,mutten vielä ollut tiedostanut asiaa.Ryanin kuitenkin kehuttua Rockin itseppäistä ja periksiantamatonta luonnetta,jysäytin uutisen kuuluville.Tietysti kaikki olivat innoissaan,että kahden laukkapollen sijasta niitä olikin kolme,tai,jos Leenan varsasta tulisi sellainen myös(suurella todennäköisyydellä) laukkahevosia olisi neljä.Toki useilla laukkatalleilla oli hevosia yli satakin,mutta halusin pitää määrän tasaisena,tulevaisuudessa yläraja voisi olla n.20.
Päätin soittaa heti Kicalle ja kertoa tapahtuneesta.
Puhelin tuuttasi kolme kertaa,kun kuulin Kican murtuneen äänen.
-Moi Vuonis,Kica puhelimessa.
Menin hetkellisesti hämilleni,mikä oli vialla?Olin kuuluisa suorapuheisuudestani,ja menin heti asiaan.
-Moi!Mikä hätänä?Kuulostaa kuin olisit maasi myynyt!
Kica naurahti surullisesti.Kuulosti siltä,kuin hän voisi pillahtaa itkuun millä hetkellä hyvänsä.
-Tallit paloivat.Hevoset kuolivat.Jopa Rockin vanhemmat...
En voinut uskoa kuulemaani..
-Vitsailet,ei ei voi olla totta!huudahdin.
Kica huokaisi surumielisesti,ja tiesin ettei hän huijannut.
Juttelimme hetken,mutta tiesin että puhelu oli lopetettava,Kica oli muistellut traagista tapahtumaa uudestaan,ja joutunut puhumaan siitä.Kerroin surulliset uutiset Ryanille ja Empulle.Minun tulisi ikävä erityisesti Rockin kaunista äitiä Renaa,ja Lennun isää Colouria...
Annoin Rockin haistella ja tutkia laukkasatulaa,jonka pian laittaisin sen selkään.Suitsiin poika oli jo totutettu.Rock oli jo 167cm,ja mennyt minusta ohi jo kiitettävästi.No,lihaksikaskin ori oli.Ei se enää varsalta näyttänyt,vaikka oli 1½vuotias.Normaalisti sen ikäisenä laukkahevosilla ratsastettiin jo,muttei vielä ollut liian myöhäistäkään.Heitin satulan Rockin leveään selkään.Ori kavahti,mutta pysyi paikallaan.
-Hyyyvä poika!kehuin ja silitin.
Lähdin taluttamaan Rockia ympäri rataa,ja hiljalleen Rock rauhottui.
Nykyhetki
-Punttaatko sinä minut selkään?kysyin Ryanilta.
Hän nyökkäsi.Rock tepasteli radalla innostuneena,kun nousin sen selkään.Pidätin ohjista,mutta tottumattomana Rock vain painoi kuolaimelle.
-Rauhassa,rauhoittelin.
Menimme yhden kierroksen,ja se riitti tältä päivältä.Rockilla oli pitkä,joustava askel.Saatoin vain kuvitella miltä se tuntuisi sitten kun se olisi tottunut täydellisesti ratsastajaan.
-Tässä on voittaja ainesta!huudahdin laskeutuessani Rockin selästä.
Jäämme seuraamaan Rockin alkavaa uraa.
