Pretty Princess

[Vuonis]

Pretty Princess
-Tamma
-3v
-Paint
Voittosumma: 193 000v€
G2
Sukuluokitus: (hevonen evm sukuinen)
Voittoprosentti: 57,14%
Sijoitusprosentti: 100%
7 : 4 - 0 - 2 - 1
Kisakalenteri:
3 vuotis kausi
Maiden 400m D 4
Maiden 200m D 1
Allowance 200m D 3
Allowance 200m D 3
Allowance 200m D 1
G3 4F D 1
G2 400m D 1

4 vuotis kausi

Prin on erittäin tulinen pieni tamma,joka hermostuu ja kiukustuu herkästi. Laukkaradalla paint osaa keskittää kaiken agressionsa raivokkaaseen 200m-400m juoksemiseen. Tämän hevosen selässä ratsastaja tuntee selvästi, kuinka voimakkaat liikkeet tammalla on,ja Prinistä Vuonis odottaakin tähteä, jolle syntyy upeita varsoja kisauran jälkeen. Tamma ei pidä haviämisestä, ja kun pääsee voiton makuun, niin ei pientä Priniä päihitä mikään. Voittanut quartteritkin leikiten, vaikka niiden erikoisalaa onkin neljännesmailin laukka. Prin juoksee kärjessä lähes koko juoksun ajan, mutta saattaa nousta perältäkin nopeasti. Lopussa on pieni hyytymisen vaara, mutta Prin tekee aina kaikkensa, ja nyt on kuntokin parhaimmillaan. Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu suuri Battle Series kisa, jossa Prinin todelliset taidot toivottavasti nähdään.

[Vuonis]

Prinin treenit- sitä tuttua kiukkuilua

-Ookkei, totesi Emppu katsellessaan minua Prinin selässä.
Tamma tanssi paikallaan innostuneena, se halusi juosta.
-Onks toi nyt turvallista? hän varmisti vielä epäillen, ennen kuin toi Gjoleenan vierellemme.
-Sorken, mutta kuka se tässä on se ammattilainen, kuka amatööri jockey? tiukkasin.
Emppu nosti kätensä luovuttaneena.
-Ok, mutta yritä pysyä selässä, sillä mie annan Leenan painella nyt ne Prinin säälittävät 650metriä! hän nauroi.
-Toivottavasti Leenan itsetunto ei tästä murru, kun sitä pienempi polle rökittää sen totaalisesti, hihkaisin takaisin.
Emppu muljautti silmiään ja laittoi suojalasit silmiensä suojaksi kuralta.Minä tein samoin, ja pian kaksi hevosta juoksivat rinnakkain kilpaa.Prin oli kiinni sisäkaarteessa, Leena kaartoi kauempaa ulkoradalta.Tänään olisi totisen totiset treenit, loppuviikko olisi rauhallisempaa.
Prin juoksi kuin tuli hännän alla, se kun ei aikonut hävitä Leenalle. Mutta ei Leenakaan luovuttaja tyyppiä ollut; se kiri jo lähemmäs.
Mutta Prin painoi korvansa vasten niskaa ja laittoi kovemman vaihteen silmään, samalla se jätti Leenan ja Empun nielemään pölyä. Pian 650metrin merkki vilahti ohitse, ja aloin pidättää Priniä. Mutta silloin Gjoleena ampaisi ohi, ja Prin lähti uudestaan neliin.
-SEEEIIIS! huusin samalla kun seisoin lyhyiden jalustimien varassa.
Prin ei kuitenkaan näyttänyt pienintäkään merkkiä hidastamisesta, vaikka tunsin kuinka sen voimat ehtyivät askel askeleelta.
"En saa kuluttaa sitä loppuun!" mietin paniikissa ja sahasin ohjillani herkän tamman suuta.
Saatoin vain toivoa, että Emppu hidastaisi Leenaa, jolloin Prinkin hidastaisi. Leena kun oli näistä kahdesta se kiltimpi, ja tottuneempi juoksemaan pidemmillä matkoilla. Se voisi juosta vielä vaikka kuinka pitkään. Mutta onneksi, 50metriä yli tavoitellun matkan, Prin hidasti. Leenakin meni jo hidasta laukkaa, selässään hymyilevä ratsastaja.
-EMPPU! Mitä oikein ajattelit?! huusin hänelle laskeuduttuamme hevosten selästä.
-Leena lähti viemään, enkä mahtanu mitään! Älä miulle vauhkoa, mie yritin hidastaa! hän sanoi rauhallisemmin.
-Joo, no Prinkin vaan juoksi kun se tajus että Leena meni siitä ohi, myönsin.
-Mutta vau miten kovaa ne lähti! Wau..Emppu henkäisi.
Olin täysin samaa mieltä, mutta halusin vain murehtia Prinin liian pitkän matkan juoksua. Onneksi se ylitti matkan 50metrillä, eikä 500metrillä. Onneksi. Pitää ajatella positiivisesti...

Vuonis&Lupaava, mutta ärsyttävä Prin

[Vuonis]

Me voitettiin!

-Voi helvetti sun kanssas, Prin!kirosin (liiankin) kuuluvasti Trickeryn parkkipaikalla.
Prin oli pakittanut liian sivuun ja säikähtänyt, nyt tietysti aivan paniikissa,
- Come down, come dooown...Shh... Ryan hyssytteli.
Stressi ja kiukku olivat saada minut räjähtämään.
-Käyn,yhh... vessassa, yökin.
Tiesin, etten pääsisi vessaan asti, ennen kuin oksennus tulisi. Ja niinhän siinä kävi.
Trickeryyn saavuimme kaksi päivää ennen kisoja, jotta ehtisin totuttaa Prinin rataan. Trickeryyn oli ollut piiitkä ja hikinen matka, olihan talli sentään marokossa asti. Painteille ei kuitenkaan lähtöjä muualla ollut, ja minulla oli kutina että matka kannatti. Prin sai minut kuitenkin toisiin aatoksiin typerällä käytöksellään. Jassu hoiperteli luokseni naama pahoinvoinnista vihreänä, ja oksensi ruohikkoon.
-Yyh, hän voihki hiljaa.
-Ei tainnut olla kiva matka? kysyin suupieliäni pyyhkien.
Tunsin, kuinka takkuiset hiukseni olivat autossa yöpymisen jäljiltä, ja naamani rasvainen. Meikkivoidekin oli levinnyt, satavarmasti. En ollut muutenkaan niitä parhaita meikkaajia...
-Arvaa, Jasmin ärähti.
-Prinillä se oli vielä kamalempi, kuvittele nyt! Joutua seisomaan koko toi matka! tyrskähdin.
Jassu muljautti silmiään.
-No, ihan innoissaan se näyttää olevan.
Totta; tamman silmiä eivät reunustaneet enää valkoiset reunat, vaan nyt se hirnui Trickeryn berberihevosille.
-Aattele jos Prin voittais! Jasmin unelmoi.
Hänet oli otettu mukaan Prinin hoitajaksi, Linda ja Emppu jäivät mieluusti kotiin hoitamaan hevosia. Jassu kuitenkin halusi nähdä Prinin kisan.
-Aattele, me matkattiin yli 15 tuntia, treenataan kaks päivää, putsataan ja puunataan polle, ja lopulta se juoksee 200 metriä? Se tuntuu tuolleen hiukkasen turhauttavalta, Jasmin huokaisi.
-Noh, noinhan ne laukkakisat yleensä menee, valistin. -Turha sitä on enempää miettiä.

Kilpailua edeltävänä iltana minä ja Jasmin istuimme omilla sängyillämme yhteisessä hotellihuoneessa. Ryan nukkui samassa hotellissa, erihuoneessa.
-Onneks siihen lähtöön osallistuu vaan 5 hevosta, pahin uhka on varmaan Dakota Smith, se on Quartteri, mitkä on tosi hyviä juoksemaan lyhyitä matkoja...Mutta enemmän ne kilpailee 400metrillä, miksköhän se osallistuu 200metriin? Hmm.. Pitää varoa myös Hissy Fittiä, se on Trickerystä ja se juoksee siis kotiradallaan, siitä pitäis olla hyötyä. Mutta se on melko heikossa kunnossa, ainakin niin oon kuullu... Prinillä on tooosi hyvät mahollisuudet sijottua!

Seuraavana aamuna Prin katseli esittely kehässä yleisöä kaula kauniisti kaartuen. Se nautti jokaisesta sekunnista, kun yleisön katse silmäili kaunista tammaa. Tunsin Prinin jok ikisen lihaksen nykivän, jokaisella solullaan se teki selväksi että se halusi juosta, juosta paljon enemmän kuin 200metriä! Prin melkein näykkäsi ohi menevää Absolute Bullet Proofia, se halusi päihittää sen ja kaikki muut kilpailijat. Hevosen omistaja mulkasi minua ikävästi, ja minä irvistin takaisin. Meille molemmille tämä oli vain työ, mutta samalla tämä oli taitojen taisto. Kumpi olisi parempi jockey?
Hevoset vietiin lähtökoppeihin.Odotus tuntui jatkuvan ikuisuuden..PLING!
Ilman täytti yleisön hurraus ja hevosten kavioiden kumina. Prin ryntäsi kärkeen, Dakota Smith tuli toisena. Hissy Fit tuli hetken rinnallamme, mutta sitten se jäi jälkeen. Dakota Smithin jockey yritti saada hevosen kulkemaan nopeampaa, mutta jokaisen raipan iskun jälkeen Prin juoksi yhä kovempaa, aivan kuin sitä olisi piiskattu. Prin kasvatti välimatkaa 2 hevosen mittaan, ja pelkäsin sen hyytyvän kesken juoksun. Nyt oltiin kuitenkin jo loppusuoralla. Dakota Smith kiri ja kiri, mutta liian myöhään! Prin voitti puolellatoista hevosen mitalla! Tunsin hevosen riemun allani, kun se ymmärsi voittaneensa. Se hiljensi askellustaan. Toimittajia tuli luoksemme, ja vastailimme kysymyksiin. Mutta koska kisat eivät olleet suuret, eivät toimittajat jaksaneet pian luonamme olla. Prin oli kuitenkin yllättänyt meidät kaikki; se oli voittanut maidenin jo toisella yrittämällä! Jotkut yrittävät peräti 18 kertaa, mutta meidän pikku Prin vain kahdesti!
Vuonis&Erittäin lupaava Prin

[Vuonis]

Taas me kisataan, taas me voitetaan, taas me... mennään Ranskaan..?

-Nyt mennään Ranskaan, Prin! Emppu leperteli tanssahtelevalle Prinille ennen matkaa.
-Älä anna sen innostua liikaa, varoitin, sillä tiesin kuinka paljon Prin rakasti kisoja ja matkustamista.
Nytkin polle nyki koko ajan alhaalla olevan rampin suuntaan. Suloisissa keltaisissa matkavarusteissaan tuli Prinistä mieleen aivan MyLittlePony, mutta luonne ei muuttunut varusteiden mukana. Kiihkeä tamma oli aivan varpaillaan, ja korvat hörössä se puhisi, silmät kirkkaina. Se oli terveyden perikuva, ja juoksi nykyään paremmin. Oli syyskuu,(CAS) mutta englannissa oli vielä lämmin. (Kisa tarinoissa kirjoitan CAS kuukauksien mukaan, mutta muulloin on sama vuoden aika kuin IRL)
Ladoin harjapakit, ja loimet kahden hevosen trailerin toiseen "karsinaan". Prin matkustaisi yksin, sillä mikään muu hevonen ei kilpaillut Stormskyssä. Ja aina oli se vaara, että Prin tappelisi... Nykyään tamma ei ollut enää yhtä agressiivinen, kiitos virikkeiden ja laukkaamisen.
-No, tuo tyttö sisälle, sanoin ja pyyhin likaiset käteni housuihin.
Pieni Prin retuutti Empun trailerin sisälle ravissa, ja melkein tallasi tytön varpaille.
- Harvoin näkee tällasia hevosia, mitkä haluaa mennä traileriin! Emppu puuskahti sitoessaan Prinin kiinni.
Tamma rouskutti heinäverkosta sinimailasta, ja vaikutti sanovan "No, lähdetään jo, mie olen valmis!". Laitoimme trailerin rampin ylös, ja pian mekin olimme valmiina. Ryan oli tullut luoksemme.
(Suomennettu)
- Harmi kun en pääse mukaan, Ryan kuiskasi halatessaan minua.
- Ehkä ensi kerralla. Vain sinä olet tarpeeksi vahva pitämään Prinin aisoissa! naurahdin.
- En kohta enää, sen kunto nousee silmissä, se voittaa aivan varmasti, hän murahti.
Nopea suukko, ja hyppäsin ratin taa. Emppu vaikutti masentuneelta, kun hän katseli kuinka Nata juoksi tarhassa.
Tein nopean ratkaisun, aivan kuten laukkakisoissa, kun pitää valita reitti sisä tai ulkoradalta, pienestä välistä hevosten keskeltä tai suurempi rako kauempaa.
- Jää sie tänne vahtimaan Nataa ja Naassaa, mie otan Jassun mukaan! sanoin.
Empun ilme kirkastui, halasi minua ja alkoi huutaa Jassua. Jasmin tuli heti posket innosta punaisina. Olin huomannut kuinka Jassu harjasi Prinin huolella, leperteli sille... Taisi paint hevonen olla Jasminin lemppari polle.
- Hop kyytiin, Empun vaatteet varmaan käy siulle? Työ ootte saman kokoisia, ja niin edelleen. Kai se käy, Emppu? selvitin nopeasti.
- Joo, käy käy. Menkää, ettette myöhästy! hän nauroi.
Vilkutimme hyvästiksi, kun Linda, Ben, Emppu ja Ryan jäivät Plezierin pihaan.

Puhuimme Jasminin kanssa matkan aikana pahimmista vastuksista.
-Tähän kisaan osallistuu vain kolme hevosta, Hot Spot on Quartter, eli sitä pitää varoa. Matka on noin 800 metriä, tarkemmin 804 metriä, eli pisin millä Prin on juossut. Se juoksee normaalista 200 tai 400 metriä, mutta en epäile ettei se jaksaisi. Tytöllä on hyvä kunto, ja sillä on luonnetta. Priniä ei voiteta helpolla. Hot Spotin omistaa sama heppu kuin toisenkin vastuksemme, Double Mochan. Se on paint tamma. Tämä onkin tammojen taisto, kaikki ovat tammoja. Hot Spot on voittanut Prinin aikaisemminkin, mutta Double Mochaa en muista tavanneeni aikaisemmin.
Pölpötin siinä, ja oli Jasminin vuoro olla hiljaa.
- Minkälaiset mahdollisuudet meillä on voittaa? hän kysyi viimein.
- Mielestäni hyvät. Prin on paremmassa kunnossa voitettuaan allowancen, sen itsetunto parani. Se oli hiukan maassa kolmen kolmanneksi tulon jälkeen, mutta keräsi voimansa kostaakseen, minua hymyilytti kun ajattelin sitä suurta päättäväisyyttä joka mahtui pieneen tammaan sen juostessa allowance lähdössä, kun se kohtasi Hissy Fitin, kilpakumppaninsa jonka kanssa se oli juossut monessa lähdössä. Silloin tunsin kuinka Prin raivostui kun Hissy Fit ryntäsi kärkeen, mutta Prin ei antanut sen voittaa. Kilpailun jälkeen Prin oli erittäin tyytyväinen itseensä, ja jos se olisi ollut ihminen, eli ihmisten iässä teini, se olisi näyttänyt Hissy Fitille keskaria ja nauranut. Prin oli sellainen, törkeä, mutta omalla tavallaan valloittava persoona. Sellaisia hevosia tuli vastaan vain kerran elämässä, mutta Prinin tulevat varsat perisivät varmasti noin vahvan luonteen. Ainakin toivottavasti, sillä se olisi kilpailujen kannalta hyvä. Tuollaisella sisulla häviäminen monesti oli kerrassaan mahdotonta! Sijoitusprosentti oli Prinillä 100, aina se oli sijoittunut, ja oli juossut kuin tuli hännän alla. Ja nyt meillä oli mahdollisuus kasvattaa voittoprosenttiakin...

Kahden päivän kuluttua
Kiskoin jockey kilpapukuani päälle muiden jockey´iden juokossa, pukuhuoneessa. Jasmin piti Prinille seuraa sen väliaikaisessa karsinassa. Varusteet olivat tammallakin päällä, ja se näytti erittäin kauniilta. Joidenkin mielestä kirjavat hevoset eivät näyttäneet laukkaradalla ammattimaisilta, mutta minusta Prin näytti ehdalta laukkurilta; sen jalat olivat erittäin pitkät ja lihaksikkaat, kaula kaartui kauniisti ja pää oli poikkeuksellisen siro. Voisin vannoa että Prinissä oli arabi verta, mutta koska sukutaulu ei ollut merkittäviä nimiä täynnä, en ollut perehtynyt. Mutta nyt asiasta ei ollut epäilystäkään, kun minun oli määrä tuon kuvan kauniin, epäammattimaisen, paint-arabin satulaan. Esittelykehässä ihmiset ihailivat Prinin innostunutta olemusta, mikä takasi nopean juoksun. Rata oli hyvässä kunnossa, sillä Ranskassa ei ollut satanut viiteen päivään. Se ei ollut liejuinen, mikä oli helpotus, koska Prin vihasi mutaa. Toisin kuin Gjoleena, mutta Senttukaan ei pitänyt jalkojensa kastelusta. Se ei myöskään pitänyt nurmella juoksemisesta, vaan hiekasta; kuivana ja hiukan, aivan hiukan kosteana. Prin piti kuivasta radasta, ja aurinkokaan ei paistanut näin syyskuussa hiostavasti.
Oli siis loistava sää kilpajuoksuun, jossa kisattiin G3 tason läpäisemisestä. Prin kisasi tasolla ensimmäistä kertaa, ja matkakin oli pitempi kuin muissa kisoissa. Tietysti toivoin Prinin voittoa, mutten elätellyt liikaa toiveita. Olisihan 50 000v€ kiva voittaa...
Eläinlääkärin tarkistuksessa Prinin ylähuulta nostettiin, jossa oli tatuonti numero. Eläinlääkärin tarkistettua sen, hän varmisti että merkit vastasivat tietojen merkkejä. Terveydenkin hän sanoi olevan huippu luokkaa, ja Prin kelpuutettiin radalle. Saimme arvonnassa kopin 3, ja olin ihan tyytyväinen sisäradan paikkaan. Prin nautti pienestä tungoksesta, mutta yleensä se ryntäsi suoraan kärkeen. En ikinä sitä paljoa jarrutellut, koska tamma turhautui painaessaan pidätteitäni vastaan. Silloin se menetti energiaansa turhaan, ja päästi kilpailijat ohitseen väsyessään.
Prin tanssahteli lähtökoppiin, ja jäi paikalleen takana olevan portin loksahtaessa paikalleen. Tunsin hevosen tärisevän jännityksestä, ja patoutuneesta energiasta ja ilosta, joka Prinistä pursusi. Se tuntui elävän vain ja ainoastaan kilpailuille, sillä niitä se rakasti.
RIIIIIIIIING!
- Ja lähtö onnistui! kuuluttivat kova ääniset. - Ja johtoon ampaisee Quartter tamma Hot Spot, jonka rinnalle kirii kovaa vauhtia Pretty Princess. Mutta kiriikö tämä kirjava tamma liian kovaa vauhtia? Se juoksee ensimmäistä kertaa kilpailuissa näin pitkän matkan, normaalisti se kisaa furlongin matkoilla. Double Mocha menettää pelin heti, vauhti on liian kova. Se jää jälkeen koko ajan, mutta saattaa yllättää, matkaa on vielä kuusisataa metriä. Pretty Princess sujahtaa Hot Spotin ohi, ja johtaa nyt 3 hevosen mitalla. Mutta väsyykö tamma? Vauhti hidastuu, ja Hot Spot kirii takaisin hevosen mitan verran, mutta matka vähenee. Enää 50 metriä... Ja Pretty Princess laittaa ylimääräisen vaihteen päälle! Tamma juoksee yhä kovempaa, ja saa venytettyä matkan Hot Spottiin peräti neljään hevosen mittaan! Double Mocha on huomaamatta kirinyt aivan Hot Spottin rinnalle, ja saa toisen sijan voittamalla Hot Spottin kaulan mitalla! Lähdön voittaja on Pretty Princess, jonka omistaa Plezier Stable! Jockeynä toimii tallin ja hevosen valmentaja se kä omistaja, Vivian Helmipuro.
Prin oli selvästi väsynyt, ja laukkakin oli muuttunut loppupuolella maata viistäväksi, mutta urhoollisesti tamma aina toisen hevosen nähdessään kiihdytti vauhtia. Olin niin tyytyväinen pieneen tammaan, joka todisti voittavansa jopa Quartterin, joka oli aiemmin sen voittanut!
- Täältä tullaan Battle Series! kuiskasin tammalle voittaja ringissä.

Prin- voittaja ainesta